Kissakuulumisia

Pitkästä aikaa päivittelen vähän N-tiimin touhuja, ja paljon tässä on ehtinyt tapahtumaankin! Isoin juttu oli varmasti Ninnin sterilaatioleikaus kaksi viikkoa sitten. Vietiin se aamulla Viikkiin, jouduttiin parilla eri bussilla menemään, ja tästä huolimatta neiti matkusti todella hyvin ja rauhallisesti. Autossa se on alkanut yleensä maukumaan jossain vaiheessa ja olin ihan varma että bussissa se aloittaa sen, mutta ei, ei mennessä eikä tullessa. 

Lääkäri tutkiskeli kiisun ennen leikkausta ja punnitsi Ninnin 2,4 kiloiseksi. Äkkiä se kasvaa, syksyllä kun viimeks käytiin rokotukset ottamassa, oli muistaakseni 1,5 kg. Sairaalalla oli meitä ennen jokin päivystysleikkaus, joten Ninni jäi oottelemaan vuoroaan. Iltapäivällä Kimmolle oli soitettu että kaikki meni hyvin ja saa tulla hakemaan. 

Ehkä pahinta leikkauksessa oli se tötterö. Ninni vihasi sitä sydämensä kyllyydestä. Kopasta ulos päästyään se lähti sinkoilemaan holtittomasti ympäri kämppää ja tietenkin törmäili kovassa vauhdissa pöydän jalkoihin ym. ennen kuin löysi tiensä sängyn alle. Alkuun puettiin sille valjaat päälle, että saadaan kontrolloitua sen liikkeitä vähän vaarattomammiksi. Niitähän se inhoaa myös eikä suostunut liikkumaan enää ollenkaan. Jossain vaiheessa alkoi käydä raukkaa sääliksi, ja otin kaulurin pois. Jätin valjaat että voin vahtia Ninniä, ettei nuole haavoja. Mutta pian luovuin niistäkin, kun toinen vaan mökötti paikoillaan. Heti valjaista päästyään se oli taas oma pirteä itsensä ja seikkaili pitkin kämppää. Kova vahtiminenhan siinä oli, ettei tikkeihin koske ja ekaksi yöksi laitettiin sille kauluri päähän. Aamulla löysin tyytyväisen kissan nojatuolista nukkumasta ja kaulurin huoneen nurkasta lattialta. 

Kävin siinä leikkauksen jälkeisenä päivänä serkun luona kylässä ja tuli puheeksi kissojen leikkaus, hänellä kun on kaksi vuoden ikäistä tyttökissaa menossa myös steriloitaviksi. Kuulemma hänen eläinlääkärinsä oli ilmoittanut "ettei usko kaulureihin" eikä niitä kissoille laita. Ovat kuulemma niin viisaita eläimiä, että tajuavat itse jättää haavan rauhaan. No, tätä teoriaa ja Ninnin inhoa tötteröä kohtaan kunnioittaen annettiin sen olla ilman. Ja eihän se niihin tosiaan koske. Massu on vielä kaljumman puoleinen ja haavan kohdalla tuntuu jonkinlainen kudospatti, mikä on onneksi alkanut jo pienentyä. Sitä vähän googlettelin kun en tiennyt mikä se on, ja foorumikeskustelujen perusteella ootellaan nyt että häviäisi itestään. Jos se vielä parin viikon päästä on olemassa tai pahenee, täytynee soitella lääkärille ja varmistaa asia.

Ninnin vikkelä käytös ei ole muuttunut yhtään mihinkään leikkauksen jälkeen. Siinä ei näkyneet kipulääkkeiden vaikutukset eikä niiden lopettaminenkaan. Niin kuin sitä ei ois koskaan leikattukaan. Tietenkin sitä on jouduttu käsittelemään enemmän haavan tarkkailun takia, ja se on ehkä vähän helpottunut, mutta on se edelleen aikamoinen villikissa...

Niilo, jonka rauhallinen elämä järkkyy niin kovin helposti, otti Ninnin lyhyen potilaskauden todella raskaasti. Se oli jatkuvasti varpaillaan, huolestuneen näköinen ja kävely oli sitä huvittavan näköistä slow motion -tyyliä. Nipa oli niin hermostunut, että mietti jokaista askeltaan puolisen minuuttia ennen kuin otti sen eikä halunnut yhtään rapsutuksia saati sylissä oloa. Se ei tuntunut ymmärtävän tarkalleen mikä oli hätänä, tajusi vain että toisella on jokin huonosti. Onneksi heti leikkausta seuraava päivä oli paljon parempi meille kaikille ja taisivat ne silloin jo painia ihan normaalisti. 

Nojatuoliin unohtunut sijauspatja osoittautui Niilon
 toteutuneeksi unelmaksi yksityisestä luksuspedistä.

 Leikkausta ennen oli pääsiäinen, joka ei meillä kotona näkynyt sen kummemmin ja kissoille se koitti vasta viikkoa myöhemmin, kun sain hankittua vähän multaa ja ohransiemeniä. Kasvatin kissoille pieneen purkkiin oman ruohomättään, joka sai jopa odottettua suurempaa suosiota. Ei sitä voinut jättää mihinkään kissojen ulottuville kuin lyhyeksi hetkeksi kerrallaan. Aluksi vain Ninni oli kiinnostunut siitä ja niinä viiden minuutin ruohohetkinään se ehti heitellä sekä mullat että siemenet ja ruohot pitkin keittiötä. Jossain vaiheessa Niilokin kiinnostui maistamaan ja siinä tais Ninnikin oppia vähemmän sotkuisen tekniikan nauttia kasviksia.

 Kummallekaan ei myöskään tullut mitään vatsaongelmia, oksentelua tms. ruohon syömisestä (aattelin mainita kun tätä jo blogin ulkopuolella kysyttiin). Voin suositella mukavana aktiviteettina kissaperheille. :)

 Lopuksi vielä pari kuvaa kananmunasta. Hain yhteishaussa uudestaan samaan kouluun kuin missä nyt olen, sillä en syksyllä päässyt haluamalleni linjalle enkä voinut enää nyt keväällä vaihtaa. Linja on siis valokuvauspainotteinen ja ennakkotehtävissä yhden kuvan annettu aihe oli Kananmuna. En alkuun tiennyt millaisen kuvan haluaisin, niinpä otin jääkaapista munan ja vieritin sen olohuoneen matolle. Yllättäen tämä uusi kiehtova "lelu" sai Ninnin jakamattoman huomion ja päädyinkin kuvaamaan teinikissan leikkejä - toivoen koko ajan ettei se saa sitä rikki, ainakaan matolla! Ei onneksi saanut ja yksi näistä kuvista päätyikin lopulta valmiiden ennakkotehtävien joukkoon. Kesäkuuta odotellessa.