Päikkäilyistä

Alkaa taas tuntua, että on vähän turha kirjoittaa jokasesta Päikkä-kerrasta. Niitä ei kukaan jaksa lukea ja itsellekään ei ole niin mielekästä kirjoittaa, jos ratsastuksesta ei ole sillä kerralla jäänyt sellasta fiilistä mitä haluaa tai tarvitsee erityisesti purkaa tekstimuotoon. Mutta siinä mielessä että jälkeenpäin pystyn blogista kattomaan mitä oon milloinkin tehnyt, kirjoitan nyt lyhyesti sillä fiiliksellä mikä nyt on ja lukee ken haluaa. :)

Sunnuntaina halusin mennä vaihtelun vuoksi koulua ihan koulusatulalla ja enkkupäähineillä. Oman istunnan ja muun kannalta ihan hyvä idea, mutta Päikkä ei ollut kovin ilahtunut. Tehtiin oikeastaan pelkkiä ympyröitä koko tunti. Isoja, pieniä, ja kaikissa askellajeissa. Halusin ponin taipuvan ympyrällä ja ihan vaan kuuntelevan mun apuja, että koska pysytään ympyrällä ja koska mennään suoraan. Eli Päikkä oli vähän vastahakoinen ja jäykän oloinen varsinkin tiukemmissa käyntivolteissa ja vasemmalle kaikissa askellajeissa. Ei siitä hirmu korkea mieliala jäänyt, mutta tulipahan tehtyä vähän töitäkin.

Tänään satuin tallille juuri parahiksi. Leea ja Lennu olivat hevosillaan lähdössä vähän maastopolkuja lumesta avaamaan, joten hain Päikän nopsaan ja lähdin seuraksi. Käytiin tarpomassa polkuja jonkun matkaa, ja käännyttiin suht pian takaisin. Pihattohevoset alkoivat olla jo hikisiä, niinpä armahdettiin niitä. Takasinpäin yksi jyrkähkö mäki oli ylämäki ja missäs muussa askellajissa Päikkä sen kesäisin on mennyt kuin laukassa. Siinä kääntyessä päädyin johtohevosen asemaan ja kun Päikkä näki sen mäen, tajusin ottaa ohjat tiukemmalle. Käyntiä haluttiin mennä koko lenkki, Leea onneksi varoitti mua jo ennen mäkeä että poni saattaa koittaa lähteä. Pari ravispurttia se kokeili ja niiden jälkeen mentiin mäki sellasella 20cm ohjastuntumalla ja hoin koko matkan ylös "Prrrr, soo, rauhassa, kääääyntiiääää..." Ja sehän käveli. Tästä jäi hirmu hyvä mieli, sillä Miinan kanssa en tiedä oisinko saanu sitä noilla otteilla kävelemään tai edes ravaamaan. Tuli taas se tunne, että tiedän tän ponin metkuista jo muutaman ja silloin sitä on aika miellyttävä ja helppo ratsastaa.

Käppäiltiin asfalttitien kautta takasin tallille - jälleen Päikän käytös moitteetonta vaikka kaikki autot ei ymmärtäneet hidastaa - ja nyt kun hepsu oli lämmitelty, suuntasin kentälle. Ainoa tappelu tällä ratsastuskerralla oli se kentälle asti pääseminen. Kaverit suuntasi radalle, niin ei hän tosiaankaan mene tuonne kidutuskammioon yksin! Käytiin taas aika lähellä niitä muovikaktuksia kentän portinpielessä, mutta päättäväisellä änkemisellä päästiin porteista sisään. Sen ihmeempiä tavoitteita en asettanut, halusin vaan kokeilla vähän ravia ja laukkaa ja sit talliin. Ehkä se oli se syy, että tällä kertaa Päikkä oli kuin vanha tekijä niillä laukkaympyröillä. Ympyröillä siis jatkoin, vähemmän intensiivisesti, ja poni oli hyvin tomerana taipumassa eikä ihan niin helposti tiputellut ravillekaan. Luulen että se maastoilu oli sen verran kivaa tekemistä, että Päpä oli valmiiksi hyvällä tuulella ja vaikka se joutui ikävään paikkaan (=kenttä), se sai tehdä kivaa asiaa mitä olisi jo maastossakin halunnut tehdä (=laukka).

Lauantaille olen varannut jälleen molemmat hevoset, sen kunniaksi että saan kuvaus- ja ratsastusseuraa. Siitä oma postauksensa sitten lauantain jälkeen.