Uusi ulkoasu + Päikkäilyjä

Kun saatiin tovi sitten niitä tuoreita hienoja kuvia, nyt niistä on muodostunut myös uusi banneri! Siellä se tekijäkin lukee, mutta haluan erikseen kiittää Roosaa, joka on kuvat ottanut ja bannerin taiteillut. Niin upeaa jälkeä! Tykkään itse tästä ulkasta tosi paljon. Mitä ootte lukijat mieltä? :)

(c) Ann-Marie H.

Eilen menin koulun jälkeen tallille, pikaisesti kotona syötyäni. Olin jo kotiin tullessa tosi väsynyt, vaikkei ollut edes pitkä päivä eikä se ruoka auttanut. Niinpä tallilla olin sellasella "ihan sama"-tuulella, aivot narikassa ja heitin Päikälle koulupenkin selkään. Kierrettiin rata muutaman kerran, kokeiltiin kaikki askellajit. Laukassa oli sen verran puhtia, että tiesin sen puhdin vaan kasvavan jos vielä toisen kerran nostan - varsinkin takasuoralla. Niin mentiin kentälle jatkamaan ja paineltiin melko päämäärättömästi kierrostolkulla ympäri, molempiin suuntiin. Se oli oikeastaan virkistävää. Ei tarvinnut ajatella yhtään mitään ja Päikälläkin pysyi laukka yllä tavallista paremmin vaikka oma ratsastukseni tuskin oli tavallista tehokkaampaa mistään näkökulmasta. Tuli taas sellainen olo, että tämä on mulle tuttu hevonen, tämän kanssa voin näin huoletta mennä vaan miettimättä sen kummempia. Mentiin me raviakin lopuksi - niin ja alussa: halusin nostaa laukan ravista ja siitä nousi hirveä tappelu, josta lopulta päästiin yhteisymmärrykseen.

(c) Ann-Marie H.

En oo taas tainnu kaikista Päikkä-kerroista kirjoittaa, ja siihen taitaa olla syynsä: ei oo tehty mitään erijännää. Muistaakseni menin yks päivä melko tavoitteellisestikin länkkäriä, harjoittelin kaulaohjan käyttöä. Kaulanaruakin ois halu kokeilla tulevaisuudessa, sillä lähdin vähän hakemaan sitä että kääntävät avut ei ole suusta vetämistä vaan kaulaa vasten painuva ohja, jota hevonen väistää. Esim. vien vasemman ohjan hevosen kaulaa vasten -> hevonen kääntyy oikealle. Aloitin aina ohjasavulla ja painolla. Jos Päikkä ei niistä hoksannut, käytin pohjetta ja toisinaan ääntä. Välillä sain ottaa ihan perinteisesti kääntävästä ohjasta kuolaimeen herätystä, kun neitiä tuntui kiinnostavan ihan muut suunnat. Mutta lopputulokseen olin tyytyväinen. Päikkä oli herkkä, keksi nopeasti mitä tehdään ja kuulemma osasi ennestään kaulaohjan perusteet. Jatkossa oon koittanut muistaa sitä käyttää enemmän, kaulanarun kokeilua ajatellen.

(c) Ann-Marie H.

Yhellä kerralla mulla oli Kimmo mukana tallilla. Oli niin hyvä keli, vähän kirpakka mutta aurinkoinen. Menin kentälle ilman satulaa pyörimään. Osan tunnista tein pohkeenväistöä (=jotain järkevää), missä Päikkä oli taas oma ihanan jäykkä itsensä. Loput ajasta palloiltiin milloin missäkin askellajissa rennosti ja kiireettä. Poni näytti hyvin tyytyväiseltä tähän ratkaisuun. Otettiin myös Kimmo mukaan harrastukseen ja tehtiin niin että Kimmo käveli edellä, Päikkä seurasi ja minä kiikuin selässä tekemättä mitään. Testattiin kuinka hyvin se tottelee vierasta ihmistä (vaikka tietenkin siinä on se kannuste että jos ei tottele, minä pamautan pohkeilla). Oon maastakäsitellyt sitä aika paljon viime aikoina, joten seurailujuttu oli ponille tuttua. Se sai heti juonesta kiinni ja viihtyi jopa paremmin Kimmon perässä kuin yksinään. Tehtiin käännöksiä, pysähdyksiä ja raviin siirtymisiä. Ekalla siirtymällä Päikkä tuumasi että "ääh se menee liian kovaa, en jaksakaan seurata", jolloin annoin vähän pohjetta. Toka kerta kokeiltiin vasta laukkojen jälkeen ja silloin Päikkä lähti raviin jo hyvin pienestä temponmuunnoksesta Kimmon liikkeissä. Se oli kiva ja rento päivä, josta jäi hyvä mieli siksi että näki myös Päikän ja Kimmon olevan samaa mieltä.