 |
| Postaukset kuvat (c) Ann-Marie H. |
Plussaksi osaan heti sanoa että ratsastajan tasapainon kehittyminen. Myös niissä tilanteissa, kun satula aiheuttaa kipuja, hiertymiä ym. ilman satulaa ratsastaminen on aika selkeä ainoa vaihtoehto. Sellaisesta ei tällä kertaa (ainakaan minun tietääkseni) ole kyse. Päikän ratsastettavuus ei mielestäni ole kovin erilainen, oli selässä koulusatula, lännensatula tai ei penkkiä lainkaan. Istuntaa se toki kuuntelee herkemmin ilman satulaa kuten todennäköisesti kaikki hevoset, mutta saatan myös antaa vääriä apuja huonon tasapainoni takia, mikä on puolestaan miinusta.
Toinen miinus, on painon jakautuminen selässä. Satula jakaa sen tietysti laajemmalle, jolloin ilman satulaa mentäessä ihmisen paino rasittaa vain muutamaa nikamaa, tietysti enemmän. Itsellä ei kauheasti ole tästä tietoa, joten korjatkaa jos olen väärässä ja valottakaa lisätiedoilla.
Miksi haluan mennä ilman? Kehittääkseni sitä tasapainoa sekä omaa apujen käyttöä, minkä huomaan olevan erilaista paljaassa selässä. Ei voi nojata jalustimiin tai takakaareen, ne eivät myöskään ole tukemassa kun haluan tehdä esim. pohkeenväistöä. Siinä liikkeessä ainakin huomaan istuvani kummallisesti, ja hevonen tuntee sen paremmin, kun ei ole mitään välissä ja saattaa siksi suorittaa tehtävän huonommin.
Sisäinen kukkahattutätini puolustaa luonnollisia tapoja hevostella ja laskee satulattomuuden tähän kategoriaan. Tarkoitushan olisi ajan kanssa viedä varusteettomuutta pidemmälle, kokeilla kuolaimettomia vaihtoehtoja ja pelkkää kaulanarua. Tämä liittyy siihen luottamussuhteen luomiseen hevosen kanssa, mikä on mulle varmaan se tärkein asia tässä harrastuksessa. Se että uskallan ylipäänsä mennä Päikällä ilman satulaa, jo kertoo suhteen alkaneen kehittyä.
Sekä tuo tasapaino- ja apujenkäyttöjuttu että hevosen kanssa ystävystyminen voidaan tiivistää yhteen tavoitteeseen: haluan haastaa itseäni. Haluan pystyä asioihin, joita en olisi harrastuksen alkutaipaleella uskonut pystyväni tekemään koskaan. Näitä asioita ovat esim. ilman varusteita peruuttaminen, mikä on tällä hetkellä todennäköisesti tärkein ja arvokkain hetki mun hevoshistoriassa.
Tietenkään kaikki ei ole ihan näin mustavalkoista. Kun osaan tehdä Päikällä mitä vaan ilman varusteita, olen paras. Ei ihan näin. Minkä olen hevostelussa huomannut olevan todella hyödyllistä ja tärkeää, on monipuolisuus. Minun eikä kenenkään kannata nakata satulaa narikkaan tyystin. Ei myöskään valita vain yhtä ratsastuslajia ja sokeasti toimia vain sen sääntöjen mukaan. Toisinaan sitä oppii western-tunnilla jotain, mistä on hyötyä kouluratsastuksessa, tai maastolenkillä jotain esteratsastuksessa huomioitavaa. Kaikki hevostelun muodot tukee toisiaan, ja kun osaa vähän kaikkea, osaa todella paljon.
Taidan joka tapauksessa nimittää itseäni lännenratsastajaksi. Pitäähän se paikkaansa jollain lailla. Vaikka menisin koulua, en osaa tai halua ottaa niin tiukkaa tuntumaa kuin moni enkkuratsastaja ottaisi. Haluan ylläpitää omaa monipuolisuuttani menemällä koulua ja esteitä, mieluiten myös tunnilla. Muuten sitä alkaa helposti keksimään omia sääntöjä ja istuntoja. Kuitenkin palaan aina lännenratsastukseen ja siitä innostun. Sen saralla haluan eniten yhteistyötämme kehittää.
Olen todella iloinen, että löysin sellaisen monitoimiponin kuin Päikkä. Raviurheilu on mulle erittäin vieras eikä niinkään kiinnostavaa, mutta aikomus on silti ajaa Päpällä silloin tällöin, kerta se sen osaa. Saatan oppia jotain uutta ja poni saa mukavaa vaihtelua - virkistää se varmasti meidän molempien mieliä. En myöskään ole koskaan ollut esteratsastaja, tunnille meno on silti jo mielessä. Juuri siksi että hyppyihin tulee oikea tekniikka eikä mene sukset ristiin "uuden" hevosen kanssa (kun ei olla yhdessä hypätty koskaan). Ja kunhan kevätaurinko maastopolut sulattaa, sinne aiomme myös temmeltää.
Kaikenkaikkiaan hevostelu pysyy rentona ja hauskana harrastuksena, kun ei ole tarkkaa treeniohjelmaa ja tiettyjä tarkkoja sääntöjä. Kilpailut ei minua kiinnosta, vaan hevosen ystävyys. Ratsastus on mennyt hyvin, kun hevonen näyttää tyytyväiseltä. Ilmeisesti satula on mulle psykologinen juttu ja tarkoittaa treeniä. Ehkä senkin takia olen mennyt paljon satulatta. Paljaassa selässä tulee heti itselle sellainen olo että nyt hölläillään, tehään vähän jotain helppoja juttuja, pidetään kivaa yhdessä. Sitten poni saa porkkanan ja pääsee talliin. Kai se on jo ratsastuskoulun leikkitunneilla opittu asia - silloin ei satulaa käytetty ja pidettiin vaan hauskaa.
Jospa nyt päättäisin tämän hiukan aiheesta toisaalle ajautuneen monologin siihen, että tuskin mun tarvitsee tapojani muuttaa. Menen Päikällä kahdesti viikossa. Jos näistä toisen kerran menen ilman satulaa, on aika epätoidennäköistä että siitä mitään haittaa olisi kummallekaan. Tämänhetkiset tutkimustulokset näyttävät vain tyytyväistä ratsukkoa.
Mitä ajatuksia aiheesta heräsi?
Itse menen erittäin harvoin satulalla vaikka omistankin niitä kaksi hevoselle sopivaa, mutta oon miettinyt lännensatulan hommaamista joska sitä innostuisi taas ratsastamaan enemmän satulla?
VastaaPoistaEhkä ilman satulaa kun menee pitää olla sen verran tarkkana, ettei ole joka hetkessä sitä hevosta repimässä suusta varsinkin kuolaimia käytettäessä ja miten tasaiseen tahtiin siellä sitten pompitaankin. Voin suoraan sanoa, että vaikka mulla se hevonen välillä innostuu niitä pukkeja vetelemään ja tasajalkaa hyppimään voin huoletta todeta,että siellä selässä minä pysyn! Yllätys säikkymiset ja pelleilyt ei enään tuota ongelmaa vaan hevosen liikkeiden tahdissa mennään. Kolme vuotta sitten hepan ei tarvinnut kun astua sivulle ravissa niin maata maistamaan kävi tie!
Ilman satulaa kun ollaan menty oon huomannut sitten satulan kanssa menemisen ongelmat. Tulee turvaton olo ja se kontakti hevoseen on "olematonta", mutta huomaa myös kunka paljon paremmin istunta pysyy. Suosittelen siis lämpimästi ilman satulalla menoa!
Pitää vielä tuohon kaulanarulla menoon kommentoida, että unelmoin kaulanarulla menosta kun sain tämän hevosen joka on mulla tällähetkellä. Silloin vielä kengät/kuolaimet suussa mentiin ja hevonen karkaili lapasesta, hyppipystyyn. Jotain oli keksittävä ja kovempaan kuolaimeen vaihto tuntui lähinnä hyvältä idealta kunnes rupesin menemään sidepulleilla. Tällöin alettiin mennä ilman satulaa enemmän ja vuoden päästä kesällä mentiinkin ilman varusteita kaulanarulla laukkaa pitkin peltoa. Mahtava tunne luottaa hevoseen ja tietää, että kyllä se pysähtyy kun pyydät.
Tässä tämmöinen sekalainen kommentti toivottavasti siitä saa jotain selvää ja vielä linkki meijän blogiin
http://obelixnitpicker.blogspot.com/
Wau mikä kommentti, kiitos! Täytyy ehdottomasti kurkata tuo sun blogi ja ainakin tämän tekstin perusteella harkitsen vakavasti lukijaksi liittymistä. :)
PoistaSe multa jäikin tohon pohtimatta, kun tuntuu niin itsestäänselvyydeltä. Menen yleensä joko puolilöysällä tai löysällä ohjalla, nykyään ravailen usein ohjat kaulalla, joten suussa roikkumista tapahtuu erittäin harvoin. Lähinnä yllättävissä tilanteissa mm. esteratsastuksessa.
Mulla kans tasapaino on aika pitkälle kehittynyt enkä ihan helpolla alas tule (paitsi just pari viikkoo sitten ja vieläpä satulalla...).
Mahtavaa kuulla teidän edistymisestä, ei voi muuta kuin ihailla ja pyrkiä samaan! :)
Mullakin haaveena ja toiveena on ollut, että voisi ratsastaa ilman varusteita. Kai se liittyy johonkin hevoshullu-sarjakuvien ja pollux-kirjojen luomaan mielikuvaan siitä, että sainpas tämän ponin kesytettyä, kun se tottelee (vain? :D) minua näin hyvin vaikka tässä ei ole mitään varusteitakaan.
VastaaPoistaEhkä ilman satulaa osaa myös olla armollisempi ratsulleen - sitä huomaa, että kun oma tasapaino menee laukassa, niin hepaltakin putoaa laukka. (Kokemuksia talven kylmimmiltä päiviltä, kun ilman satulaa ratsatus oli huomattavasti lämpimämpää kuin satularatsatus).
Toisaalta tosiaan sitten hevonen tuntee paremmin kaikenmaailman heilumiset siellä selässä ja voi antaa vahingossa jotain ylimääräisiä apuja. Mutta onko niistä haittaa? En tiedä.
Välillä varsinkin laukatessa tuntuu, että jalustimet ainakin on pahasti tiellä siinä ratsastuksessa. Se liittynee siihen, että jännitän jalat korkeammalle laukassa, niin jalustimet tippuu. Oliskohan sitten parempi treenata satulan kanssa vai ilman, että jalat pysyis paikoillaan.. en tiedä sitäkään. :)
Joitain juttuja voi tehdä vain satulan kanssa. Opeteltiin viimeksi ratsastustunnilla reining-peruutusta, jossa apuna on se, että noustaan oikeasti satulan takakaarta vasten (tai vähän sinne takakaaren päälle) eikä käytetä ollenkaan ohjia. Poni tajusi aika nopeasti, mitä ajetaan takaa - mutta tätä ei kyllä voi sellaisenaan tehdä ilman satulaa.
Nii ja selkään kiipeäminen voi aiheuttaa vähän harmaita hiuksia ilman satulaa. Pääsetkö ilman jakkaraa? :)
Ui toinen pitkä kommentti, jee. :)
VastaaPoistaRiippuu varmasti hevosesta antaako se anteeksi ratsastajan virheet vai vaikuttaako ne liikaa työskentelyyn häiritsevästi. Ja tietysti ratsastajasta riippuu kuinka isoja ne virheet on. Mutta varmasti hevonenkin tottuu moiseen eikä pitkän ajan kuluttua välttämättä enää reagoi, jos vähän istunta heilahtaa.
Hmm, tuosta tuli mieleen vaan lantion jännittäminen mitä ite tulee tehtyä toisinaan. Päikän kanssa oon nyt oppinut (tais olla jopa lukijan kommentti mistä otin vinkkiä!) rentouttamaan lantion ja kulkemaan aina vähän "sisälonkka edellä" laukassa. Huomaan ettei pylly nouse läheskään yhtä paljon ylös kuin ennen, luulis että vaikuttaa jalkojenkin asentoon vähän?
Sama juttu, huomaan ettei mun kannata hirveästi uusia temppuja tai ihmeellisempiä väistöjä/taivutuksia kokeilla ilman satulaa, kun ne avut menee miten sattuu eikä hevonen silloin opi.
No en tosiaan pääse. :D Oon niin jäykkä pökkelö, mut onneksi on selkäännousuteline!
Heippa, olen ensimmäistä kertaa blogissasi. Löysin tänne Omituiset otukset-blogilistan kautta.
VastaaPoistaSatulattomuus olikin oikein kiva aihe. Itse nimittäin rakastan mennä ilman satulaa. Ostin ensimmäisen oman hevoseni viime elokuussa ja siitä innostuneena, että oli ylipäätään mahdollista, aloin mennä heti ilman kuolaimia (riimulla) ja ilman satulaa (ja ilman kenkiä -hetkinen, nyt kyllä kuulostan omaan korvaan enemmän kukkahattutädiltä kuin koskaan olen tajunnutkaan, apua O_o).
Mentiin pitkin metiköitä ja risukoita yhdessä, tosi paljon myös taluttaen. Talveksi muutettiin tallille, missä oli maneesi ja kenttä, mutta vuoden loppuun mentiin melkeen kokonaan maastossa (yhä paljon taluttaen) kun minun työajat viikolla oli semmoset ettei oikeen ehtinyt maneesiin ennen tunteja ja silloin en oikeen nähnyt mitään eroa mennä kentällä tai maastossa kun halusin vaan humputella XD. Sittemmin olen havainnut, että kyllä siinä kentälläkin voi ratsastaa :D. Satulalla menin siis aika harvoin, n. 1-2 kertaa viikossa.
Vuoden alusta rupesin ratsastamaan satulalla useamman kerran viikossa ja myös ratsastin ylipäätään enemmän, kun metsässä oli niin paljon lunta ettei taluttamisesta oikeen tullut enää mitään. Sitten nyt vähää aikaa sitten hepan selkä tuli kireäksi.
Olen vähän pelännyt, että selän kireys on tullut tuosta ilman satulaa menosta. Tai siitä meidän väliaikaissatulasta, joka oli ihan vaan semmonen lammaskarvasatula jalustimin (joka ei jaa siis painoa, tarjoaa vaan jalustimet)... Vähän epäilen että siinä ois käynyt just silleen kun kerroit, että ilman painoa jakavaa satulaa ihmisen painon kuorma kohdistuu niin pienelle alueelle, että kuormittaa pitkässä juoksussa liikaa.
Kunhan saadaan selkä taas kuntoon, niin menen ilman satulaa vain kerran tai pari viikossa ja käytän maastossakin pääasiassa satulaa. Ihan kiva se satulakin on kun siihen tottuu.
Jos joku hevonen pysyy kunnossa, vaikka menis vaan ilman satulaa niin silloinhan se on varmaan ok. Minä oon oppinut nyt että kannattaa meidän tapauksessa tosiaan käyttää sitä satulaa.
Sinulla on tosi nätti hevonen, tai vuokrahevonenhan se taitaa olla kun sivupalkkia vakoilin, mutta kuitenkin :D. Näyttää niin kauniilta hankea vasten :)
Kiva kun löysit tänne, tervetuloa vaan. :)
PoistaIhanan pitkä kommentti! Oli kiva lukea konkreettisia kokemuksia aiheesta, kun toi mun arvelu asiasta perustui lähinnä kuulopuheisiin. Tietysti kurjaa, jos itse tykkää mennä ilman satulaa ja hevonenkin siitä tykkää, mutta fysiikka estää.
Viime aikoina oon alkanut itse painottaa harrastelussani sanaa monipuolisuus, mikä on sekä ratsastajalle että hevoselle opettavaista, kehittää eri puolia fyysisessä kunnossa ja on samalla henkisesti virkistävää. Siispä satulaan kannattaa joka tapauksessa totutella, vaikkei ongelmia tulisikaan satulattomuudesta.
Minä vien Päikälle terveiset. :) Kerrankin jotain hyvää kun se näyttää aina niin hapanta naamaa että vakiokävijöiltä tallilla saa vaan haukkuja yleensä. Oon miettinyt että jos se ymmärtäisi ihmisten puhetta täysin, se olis niin kiusattu ja syrjäytynyt. :( Väärinymmärretty rassukka.
Kiva kun vastaat kommentteihin, kaikista blogeista ei saa edes hymiötä ;).
PoistaJoo, monipuolisuus ja joustavuus, kova kaksikko. Mutta tietysti kun hurahtaa johonkin juttuun, kuten ilman satulaa menoon niin sitä sitten onnessaan pistelee menemään, kun se on niin kivaa (sittemmin on ruvennut ihan itsestäänkin muutkin asiat kiinnostamaan kun ilmaa satulaa meno, kun sitä sai aikansa harrastaa. Pääasia että oppii muuttamaan jotain jos se ei toimi :D
Minun Skinnykkä saa aina kehuja kun se on niin symppis ja kiltti ja hyvin käyttäytyvä ;). Kylläpä saa olla äiti lapsestaan ylpeä :D.
Mutta ehkä sinun hirnakka näyttää nättiä naamaa vaan niille, jotka on sen ansainneet ;)
Joo sitä tuolla väärinymmärretyllä meinasin, että useimmat ei jaksa nähdä sitä vaivaa että tutustuu ko. hevoseen ja saavuttaisi sen luottamuksen. Toki se mullekin luimii, mutta entistä vähemmän ja takajalan huitomiset on jääneet lähes kokonaan pois. Ja mä tiedän ettei se luimiminen tarkoita pahaa, se vaan koittaa olla ilkeä ensin ettei joku muu ole sille ilkeä. Varsana hakattu, minkäs teet.
PoistaAa, aivan, nyt ymmärsin :).
Poista