Pirteää kissapuuhastelua

Kevätaurinko kurkistelee välillä asunnon ikkunoista ja on saanut kissoille vähän kevättä rintaan. Niilostakin on tullut aktiivisempi, saattaa välillä ottaa jopa hölkkäaskelia (ruokakupille) ja painii ehkä vähän useammin ja mielellään Ninnin kanssa. Aiemmin ne painit oli sitä että Niilo haluis olla rauhassa ja napero hyökkää suoraan kurkkuun tai ohimennen käy takakoipeen kiinni. Nyt jopa Niilo saattaa tehdä aloitteen ja välillä läiskii Ninniä tassulla päähän vähän ärsyttääkseen että hyökkää nyt jo!

(c) Kimmo

Aktiivisille kissoille on ollut myös aktiivista tekemistä. Ollaan viimeviikkoina naksuteltu noin joka toinen päivä ellei useammin. Ninnin opetin istumaan pyynnöstä, joka toimii jos A) kädessä on ruokaa B) teen kädellä eleen, jonka se on oppinut. Epäilen että sana "istu" tarkottaa sille yhtään mitään, vaikka sitä aina käytänkin. Niilolle oon ruvennut opettamaan samaa.

Osasta tempuista on Niilon tekeminä muutama kuva vanhassa postauksessa.

Ollaan harjoiteltu myös laatikon päälle nousemista ensin etutassuilla, sitten istumaan kaikki tassut laatikon päällä ja lopuksi nousu takatassuille. Molemmat kissat osaa tämän kun ruualla vähän ohjaa ja palkkaa joka vaiheessa. Niilo oppi tempun jo vajaa vuosi sitten kun alotettiin naksuttelu ja Ninni on tosi nopea oppimaan, varmaan viikossa hokasi mitä tehään (naksuttelen hyvin lyhyitä hetkiä kerrallaan, 5-10min, että pysyy hauskana ja kaikki jaksaa keskittyä). Sisko sitä kävi täällä ihmettelemässä, että tosta kissasta saa mitä vaan jos jaksaa kouluttaa. Katja itse on opettanut koiralleen kasapäin temppuja ja lisää tulee. Katjan ja Ruffen oma blogi. 

Ruffe-koirakin meillä on käynyt kylässä välillä. Niilo ei siitä välitä juurikaan, Ninnin kanssa hauvalla menee vielä puurot ja vellit sekasin. Ei taida kumpikaan välillä tietää mikä tarkoittaa leikkiä ja mikä varoitusta. Niinpä sähinää, murinaa, haukkua ja jahtaamista välillä tulee, onneksi ihan naarmuitta ainakin tähän asti. Neuvokas teinikissamme keksi myös uuden piilopaikan, jonne koira ei pääse: kirjoituspöydän lipaston alla oleva kolo. Kauankohan se itsekään enää mahtuu sinne..

Kevääseen palatakseni, myös ulkoilu on kissoilla lisääntynyt ja parvekkeen ovella istuu yhä useammin Niilo kaipaus silmissään. Yhä eniten ulkona viihtyy utelias Ninni, ja varsinkin aurinkoisella kelillä täytyy molempien päästä raittiiseen ilmaan.

Ninni kaipaa selvästi enemmän aktivointia ja yhtenä päivänä laitoin sille vesileikit olohuoneeseen. Ollaan näitä kokeiltu pari kertaa aiemmin ja tyttö on vähän arastellut "hyi märkää" -tyylisesti, mutta sinnikkäästi noukkinut foliopallot jollain keinoin pois altaasta. Olin pessyt Ninnin pentukokoisen hiekkalaatikon ja täytin sen lämpimällä vedellä sekä muutamalla foliopallolla. Lattian suojasin pyyhkeellä, onneksi, sillä neidin leikit yltyi yllättävän märiksi. Jossain vaiheessa se hupsu seisoi vedessä yhden etutassun ja yhden takatassun voimin! Piti päästä kato palloon käsiksi sillä vapaalla etusella eikä varmaan jaksanut kiertää. Välillä se pudisteli vesiä pois ja pesi myös itse, mutta eipä näyttänyt märkyys juuri leikkiä haittaavan! Kuvasin tästä myös videon, jossa näkyy Niilon mielipide asiaan: ei paljoo kiinnosta.

Loppuun sekalaisia kuvia viime viikoilta, mm. Niilon rakas kenkälaatikko ja Ninnin rakas lintu.