Arabi vs. quarter

Satuin netissä surffaillessani törmäämään tutkimukseen, joka inspiroi minua viimeinkin kirjoittamaan aiheesta, joka aina välillä pompsahtaa lukijoiden kysymyksissä pinnalle.

"Miksi lempirotusi on arabi, vaikka olet lännenratsastaja?"

"Mikset tykkää enemmän quartereista?" 

"Miksi juuri arabi?"

Aloitetaan siitä, että vaikka kaikista ratsastuksen lajeista lännenratsastus on tällä hetkellä lähinnä sydäntäni, en halua kategorisoida itseäni vain 'lännenratsastajaksi'. Peräänkuulutan monipuolisuutta, pyrin harrastamaan hevosten kanssa muutakin kuin yhtä ja samaa lajia itseäni kehittääkseni, niinpä olen mieluummin laajassa kategoriassa 'hevosihminen'. Tähän liittyen tärkeä pointti on, että en ole myöskään kilparatsastaja. En halua tai aio kilpailla westernissä tai muissakaan lajeissa, niinpä minulla ei ole tarvetta hevoselle, jolla kilpailuissa pärjäisi paremmin. Quarterin suurin bonus on juurikin se, että se on jalostettu rakenteeltaan ja askellajeiltaan (joita tosin voi ratsastajakin jalostaa millä rodulla tahansa) westerniin sopivimmaksi. Arabeja taasen tunnutaan herkästi kisahevosina syrjittävän, kun niitä ei ole jalostettu oikein mihinkään - paitsi matkaratsastukseen ne soveltuvat erinomaisesti.

Koska hevostelu ei ole minulle treeniä, valmennuksia ja kilpailuja vaan hauskaa yhdessäoloa ja yhdessä oppimista, silloin minulle tärkein asia hevosessa on tietenkin luonne. Ylempänä mainitussa tutkimuksessa oli tutkittu kahdeksan eri rodun persoonallisuuksia ja miten ne eroavat toisistaan. Jokaisessa rodussa on totta kai yksilönsä, ympäristö ja elämänkokemukset muovaavat käytöstä jne. Hevosrotujen luonteita on myös jalostettu kuhunkin käyttötarkoitukseen sopiviksi, ja siksi ne ovat sellaisia kuin nykypäivänä ovat.

Arabitamma Sheba

Tutkimuksen teksti oli paitsi englanniksi, myös aika raskasta tavaraa, niinpä myönnän etten lukenut kokonaan. Mutta tässä se mitä minä sain aiheesta irti, arabin ja quarterin osalta:

Dominanssi ja ahdistuneisuus oli hyvin vähäistä kaikkien rotujen kohdalla, vaikka tietysti arabi siinä ahdistuneisuudessa kakkosena heti täykkärin jälkeen ja quarter aavistuksen rautahermoisempana neljäntenä. Innostuneisuudessa arabi myöskin hyvä kakkonen, quarter taas neljäs - tästä ja seuraavista kategorioista kaikilla roduilla selvästi alkua enemmän pisteitä. Suojelevaisuudessa, seurallisuudessa sekä uteliaisuudessa arabi nappasi ykkössijan, kun taas quarter oli kaikissa näissä viimeisten joukossa.

Tämä vertailu (ja maalaisjärki) kertoo, että on kyse kahdesta hyvin erilaisesta rodusta, jotka on jalostettu hyvin erilaisiin tehtäviin. Toki molemmat soveltuvat nykypäivänä mihin tahansa lajiin harrastetasolla, ja silloin tärkeimmäksi asiaksi nousee se, millainen luonne sopii yhteen hevosta käsittelevän ihmisen luonteen kanssa.

Tutkimuksessa viitattiin toiseen vastaavaan tutkimukseen, jossa tulokset olivat olleet hyvin samankaltaisia. Tutkija oli kuvaillut arabia näin: nopea oppimaan, energinen, leikkisä, reaktiivinen sekä pelokkuuteen että pakoreaktioon. Kuvaus kuulostaa jokseenkin minulta itseltäni. Samanlaisten ihmisten on helppo tulla toimeen keskenään, miksei näin olisi myös eri lajien edustajien välillä?

Arabeissa pidän juurikin tuosta sosiaalisesta, uteliaasta luonteesta, jolloin se on helppo innostaa uusiin asioihin sekä yhdessä tekemiseen. Miinuspuoli on tietysti se herkkyys säikkyä ja ottaa jalat alle, mutta sitä olen vuosien varrella oppinut ymmärtämään ja hyväksymään. Kaikille se ei sovi, siksi arabi ei ole jokaisen hevosenostajan ykkösvalinta, mutta minulle se on.

Quartertamma Riima

Mitä vikaa quarterissa sitten on? Omakohtainen kokemukseni valitettavasti rajoittuu vain kahteen yksilöön. Molemmat olivat hoitotilanteissa oikein hyvätapaisia enkeleitä. Kummankaan kanssa ei tullut ratsastaessa suurempia ongelmia (pukittelua, ryöstöä tms.), mutta yhteistyö ei silti toiminut täysin halutulla tavalla. Minulle tuli tunne, että en ymmärrä tätä hevosta. Jos en ymmärrä, mitä hevonen ajattelee ja miksi se toimii kuten toimii, en pysty käsittelemään sitä kuten haluaisin. Tämä on niitä asioita, joita on vaikea selittää. Tietynlaisia tuntemuksia, joista tietää ettei homma vaan toimi tämän tyypin kanssa - sama pätee muihin ihmisiin. Tutkimustuloksetkin sen osoittivat, että arabiin verrattuna quarter toimii eri tilanteissa hyvin erilailla.

Kyllä musta silti tuntuu, että tämäkin "mielipide"asia olisi manipuloitavissa siten, että muuttaisin asumaan jollekin karjaranchille, jossa olisi pelkkiä quartereita. Oppisin toimimaan niiden kanssa, ymmärtämään niitä, kuten mulle on osittain sattumien kautta käynyt arabien kanssa. Olen käsitellyt, ratsastanut ja nähnyt kymmeniä arabeja. Ei kai siis ihme, että olen sopeutunut niiden tapoihin ja ehkä sitä kautta oppinut rodusta pitämään. Mainittakoon silti sekin, että samoiten olen käsitellyt lähes samoja lukumääriä erilaisia suokkeja vuosikausia, mutta se on rotuna ihan yhtä nou-nou mulle kuin quarterkin. En kuitenkaan laittaisi itseäni myöskään 'roturasisti'-kategoriaan, sillä ratsastan yhä mielelläni kaikenlaisia hevosia rotuun katsomatta. Mutta jos joskus oman hankin, tiedän mitä haluan.

Tällä kertaa, tässä elämässä, minusta on tullut arabien ihminen ja siihen lopputulokseen minä olen tyytyväinen.
Se kai tässä loppujen lopuksi on tärkeintä.

Mikä rotu on vienyt sinun sydämesi?

Tai, mikä rotu on osoittautunut sinulle vääräksi?