Viimeaikaisia tapahtumia pohdiskellessa ajattelin, että nyt saisi oikein sellaisen ketutuspostauksen aikaiseksi. Sitten mietin, miksi? Kuka haluaa lukea toisen dramatisoidusta "kurjuudesta" ja miksi haluaisin itse siinä velloa? Se tuntuu ikävä kyllä olevan liiankin tyypillistä meille suomalaisille, ja tiedän ihmisiä jotka aloittavat yhtenään keskusteluja vain ja ainoastaan negatiiviseen sävyyn. Paha mielihän siitä vaan kaikille tulee, joten päätin, että kirjoitan näistä ikävistä asioista positiivisesti. Jokaisessa on varmasti myös hyviä puolia.
Revähtänyt reisilihakseni olikin revähtänyt ihan huolella. Olen jo kolmatta viikkoa ratsastuskyvytön ja tottakai se mielialaan vaikuttaa, kun on tottunut sen 1-2 kertaa viikossa ratsastamaan. Hyviä puolia tässä on parikin. Syy löytyi, kun kävin asiantuntevalla lääkärillä ja saamillani venytysohjeilla veikkaisin, että viimeistään kolmen viikon päästä olen taas satulassa - kivuttomasti.
Toistaiseksi hevostelu pitää tehdä maastakäsin. Se ei ole koskaan huono juttu, saattapi joinain kertoina opettaa paljon enemmän kuin ratsastus. Mulla tosin rupeaa ideat loppumaan kesken, mikä oli yksi otsanrypistelyn aihe. Tällä viikolla osuin kentälle samaan aikaan parin ratsukon kanssa, niinpä juoksutin Ystävän perinteisesti liinassa. Kentän pohja oli pelkkää lumikokkaretta, mistä tammarouva intoutui laukassa vähän liikaakin. Hyvät kiihdyttelyt ja muutaman pukkiloikan hän minulle esitti. Välillä kapinoitsija päätti pysähtyä kokonaan, kääntyi rintamasuunta minua kohti, katsoi suoraan silmiin ja päästeli arabimaisia "prööt"-ääniä sieraimistaan. Jonkun kerran Ystävä koki tarpeelliseksi painottaa sanomaansa nostamalla etujalkoja muutama kymmenen senttiä irti maasta. Minua tämä herhistely lähinnä nauratti. Kun meno lopulta rauhoittui, esitysvuorossa oli hyvinkin kaunista ja rauhallista jogia.
En varmaan ole ainoa, jonka mielestä parin viime päivän säät eivät ole olleet kovin mieltä nostattavia. Kuvattavaa olisi, mutta haluaisin kuvata nimenomaan auringonpaisteessa. Sitä odotellessa perjantaina oli todella upeannäköistä tiheine sumuineen, vaikka en sinä päivänä mitään kuvannutkaan. Ois kyllä tullut hienoja kuvia siinäkin säässä, niinpä toivon siis että jos ei lähipäivinä paista, tulisi ainakin se sumukeli uudestaan.
Siinä kai ne suurimmat "murheet" oli tämän viikon osalta. Eniten tuo hevostelutilanteen väliaikainen muutos tässä on aiheuttanut mielipahaa, varsinkin ennen sitä lääkärikäyntiä, kun en edes tiennyt että missä kohtaa se vika on ja mitä sille voisi yrittää tehdä. Löysin myös yhden kiinnostavan lyhyen ratsastuskurssin, jolle olin jo päätä pahkaa ilmoittautumassa, mutten sitten uskaltanut mennä varausmaksuja makselemaan, kun ei yhtään tiedä pystynkö vielä silloin ratsastamaan normaalisti. Nyt siis otetaan rennosti, venytellään, maastakäsitellään ja toivotaan että ko. kurssilla on vielä tilaa, jos kerkeän lihakseni parantelemaan ennen sen alkua. Siitä lisää sitten, jos tulee ajankohtaiseksi.
Ootko kokeillut maastakäsin vaikka showmanship at halter juttuja? Tai esim. jotain trailtehtäviä. Nekin on aika kivoja :)
VastaaPoistaTrailia tein just viimeksi. Pitääpä laittaa toi showmanship googleen ja kokeilla sitä sitten. :) Kiitos vinkistä!
PoistaArgh! Mulla sormi lipsahti kun olin kommentteja hyväksymässä ja viisas blogger meni ihan kysymättä poistamaan koko kommentin! Onneksi se jäi mulle sähköpostiin talteen, niin lisään sen tänne ja mainostan samalla kommentin lähettäneen Sandran ihanaa kissablogia: http://hupsuja.blogspot.fi/
VastaaPoistaSandran kommentti kuului näin:
"Tsemppiä revähdyksen paranteluun! Varmasti harmittaa, mutta onneksi toipuminen on käynnissä ja voit tosiaan hevostella muuten. Minusta ainakin on kiehtovaa kuulla myös tuosta hevosen käsittelystä maasta käsin! Itse en ole koskaan sellaista päässyt kokeilemaan - mutta joskus onneksi seuraamaan katsomosta. Voisin nököttää orrella tuntikaupalla ja kuunnella, jos joku vain jaksaisi selittää, mitä tekee ja miten hevosta tulkitsee. Pidän peukkuja, että pääset pian taas satulaan ja kurssille mukaan! :) Niin, ja aurinkokin olisi kiva yllätys!"
Kiitos ihanan kannustavasta kommentista! Mua on kans puraissut taas kurssikärpänen ja haluisin vaikka minne ratsastamaan, maastakäsittelemään, kuuntelemaan, oppimaan lisää. :) Kiva jos sullekin tarjoutuisi mahdollisuus maastakäsitellä itse, on kyllä kokemisen arvoista!
Kiitos! :)) Toivotaan, että mäkin löydän vielä joskus jonkin sopivan kurssin. Onneksi tunnen monta heppailijaa, joten voisimme yrittää yhdessä joskus pyytää jotain vähän "räätälöityä" lyhytkurssia. Mun lähimmät tallit ovat jättitalleja, joihin en kyllä letkan kymmenenneksi halua. Mun tapauksessa heppailu vaatisi aikaa, rauhaa ja paljon selitystä ja oppeja viisaammilta. :)
PoistaEn enää keksi mitä vastaisin, kun oon kaikesta vaan niin samaa mieltä. :) Tuollaista räätälikurssia kannattaa ihmeessä lähteä suunnittelemaan! Viime kesänä järkättiin kavereiden kesken Apple Tree Ranchilla semmoinen ja oli kyllä tosi hyvä kokemus. Jos ei ole liian pitkällä, sitä paikkaa voin kyllä lämpimästi suositella nimenomaan maastakäsittelystä kiinnostuneelle. :)
Poista