Lumisia koira- ja hevoskuvia

Laitettakoon tähän heti ensimmäiseksi näytille Googlen hauska keksintö, nimittäin "Pikaparannus"-kuva. Aina kun latailen kuvia Picasan nettialbumiin, fiksu ohjelma valikoi useiden joukosta yleensä yhden kuvan, johon lumisade sopisi ja animoi sen siihen. Ekalla kerralla hieraisin silmiäni ja kyseenalaistin väsymystilani, kun olin näkevinäni yhdessä kuvassa liikettä. Nostan hattua ohjelman kehittelijöille, systeemi kun tosiaan valitsee todella tarkasti nämä paranneltavat kuvat eikä ihan jokaiseen tätä animaatiota heitä. Tähän asti lopputulokset on olleet oikein nättejä.

Tässä ja seuraavissa kuvissa juoksentelee saksanpaimenpentu Sienna, jota olin lauantaina kuvaamassa. Lapsukaisen keskittymiskyky oli aika rajoittunut, kuten arvata saattaa, ja loppua kohden tyypillä alkoi olla ihan omat jutut, mutta tosi hyvin malttoi välillä olla paikallaankin posekuvia varten. Itselle haasteeksi osoittautui lähes musta koira valkoisessa ympäristössä, mikä vaati oman alkusäätönsä kameran asetusten kanssa. Harmikseni aurinko ei paistanut koko päivänä, niinpä kuvista tuli enemmän tai vähemmän harmaita, mutta sitä seikkaa lukuunottamatta oon ihan tyytyväinen näihin. 

 Siennan lisäksi olin luvannut kuvata pennun omistajan Aurin sekä hänen heppansa Safin. Harjauksen jälkeen mentiin tuolle samaiselle laitumelle ja otettiin ensin rakennekuvia, sitten pääkuvia, ratsastuskuvia, yhteiskuvia selästä ja maasta... Näiden kuvausten aikana Safin hauska ja erikoinen persoona pääsi loistamaan. Rakennekuvassa se pönötti kuin mikäkin elämäänsä kyllästynyt lehmä. Kun Auri hyppäsi selkään, hevosen koko olemus muuttui täysin eikä se olisi pysynyt enää lainkaan aloillaan. Ratsastettaessa Safin liikkeitä oli yllättävän vaikea kuvata, ne kun suuntautuivat enemmän ylös kuin eteenpäin ja olivat muutenkin aika pieniä. Ratsastuksen jälkeenkin tamma oli kerryttänyt sellaiset kierrokset, että päätti piristää kuvasatoa parilla pystyynhyppyotoksella. Hetken päästä Auri tuli alas selästä - omasta tahdostaan - ja kas, seurassamme oli jälleen hyvin tyyni ja rauhallinen kavioeläin, jolla ei ollut kiire minnekään. Ei voi olla kuin onnellinen, että ovat löytäneet toisensa. Ihminen ja hevonen, jotka ymmärtävät toistensa oudoimmatkin jutut. :)