Shelttiuimareita

Gabin unelma on toteutunut: allas shelttejä täynnä!

Uimala oli lauantaina taas shelttejä pullollaan, niinpä minäkin sinne suuntasin kameroineni. Jos edellinen shelttiuintikuvapostaus meni ohi, se löytyy täältä. Näissä kuvissa on muuten vesileima ihan siitä syystä, että annoin kuvat koirien omistajien käyttöön. Ja kun niitä omistajia on useita, mun ei tarvitse erikseen jokaiselle painottaa, että ilman mainintaa kuvaajasta kuvan käyttö on laitonta. Tekijänoikeudet kun ei ole kaikille täysin päivänselvää, jokapäiväistä asiaa. Tällä tavoin ei sitä kenenkään tarvitse erikseen muistaa, kun copyt on suoraan kuvassa. Muuten en ole kokenut blogia tai muuta varten vesileimaa juurikaan käyttää.

Tällä kertaa käytin kuvaamiseen sekä omaa että koulun kalustoa. Olipa pätevä olo, kun oli kaksi kameraa sekä yhteensä kolme objektiivia (omat kolme jätin kotiin). Niitä sitten sujuvasti vaihtelin ja räpsin menemään. Nämä kuvat on otettu osa kalansilmällä ja osa 85-millisellä - ainakin helppo erottaa, mikä on millä. Kalansilmää käytin omassa kamerassa ja tuota toista koululta lainatussa, ehkä siinäkin joku ero näkyy laadussa..?

Itse kuvauksissa oli taas tosi hauskaa. Jos koira ei ole uimisesta innoissaan, ihmiset on senkin puolesta ja loppua kohden se into yleensä tarttuu. Puhuin aiemmassa postauksessa koiraihmisistä, jotka mun silmissä on kerta toisensa jälkeen yhä mukavampaa porukkaa, johon on helppo mennä mukaan - samaa ei voi sanoa kaikista talliporukoista. Se yhdessä tekemisen riemu ja oman kullannupun herkeämätön kannustaminen saa itsellekin hymyn huulille ja kuten sanoin, on tosi tosi tarttuvaa! Hyvä etten itsekin huudellut sieltä kameran takaa että "Hyvä tyttö, noin, hienosti!"

Uimareita oli joka lähtöön. Vanhuksia, junnuja, pieniä, isoja, arkoja ja vesipetoja. Sekä kaikkea näiden väliltä. Siitä kai se sheltti on hauska rotu, jokaiselle löytyy omanlaisensa. :)