Vuosi 2013

Tasan vuosi sitten kertasin kuluneen vuoden tapahtumat ja samalla yritin ennustaa tulevaa - paino sanalla yritin. Poimin tuosta postauksesta kirjoittamani ennustukset tähän alle ja vertasin nykypäivään. Niin se elämä vaan heittelee... :)

~ ~ ~

Ninni kastroidaan, se kasvaa täyteen mittaansa, ehkä rauhoittuu vähän, ettei kurmuuta Niiloa niin paljon ja oppii olemaan hyvä kissa.

Ninni steriloitiin - tyttökissa kun on - huhtikuussa ja heinäkuussa se täytti vuoden. Se on kasvanut hyvään tyttökissan kokoon ja rauhoittunutkin. Nykyään päivittäinen leikkiminen on tasapuolisempaa, Ninnin ja Niilon hauskaa yhdessäoloa, eikä niinkään kenenkään kurmuuttamista. Ja mistä itse olen onnellisin, Ninnistä on todellakin tullut "hyvä kissa". Alkuun haparoin villin pennun kanssa, en ollut tottunut tällaisiin hyperaktiivisiin, epäluuloisiin kissoihin. Pienillä asioilla ja hyvin pitkälti positiivisella vahvistamisella, on Ninnistä kuoriutunut mukava kämppis ja ystävä meille kaikille.

Päikän kanssa haluan jatkaa samaan rentoon malliin, tehdään mitä juuri sinä päivänä huvittaa, ilman tavoitteellista suunnitelmaa, ja rakennetaan sitä keskinäistä luottamusta. Tähän haluaisin lisätä tosin enemmän lännenratsastusta, kokeilla hyppäämistä ja noita molempia ajatellen ottaa myös tunteja Päpällä.

Voi Päikkä. Sitä ihanaa tammaa on keväästä lähtien ollut jatkuva ikävä. Päikän tallin lopetettua toimintansa muutti tammuska Siuntioon, jossa kuulemma voi hyvin ja omistajansa lisäksi viihdyttää myös pieniä lapsia. Huhtikuussa minä taas löysin itselleni 3-vuotiaan pyörremyrskyponi Klaaran, joka alkuun oli mahtava tilaisuus, mutta lopulta syksyn tultua osoittautui minulle vääräksi hevoseksi. Tämäkin kantapää opetti minulle paljon hevosista, niiden kouluttamisesta, käsittelystä sekä omasta itsestäni. Ja mikä tässä hevosrintaman vuoristoradassa on tänä vuonna ollut kaikista valoisinta, Klaaran jälkeen minä löysin Ystävän. Siitä minulla ei ole muuta sanottavaa, kuin että olen tyytyväinen ja onnellinen.

(c) Ann-Marie H.

Koulussa koitan kans jaksaa samaan tunnolliseen malliin.. 

Hyvin jaksoinkin, vaikka se kevät oli armotonta koodaamista - yäk! - enkä osannut millään päättää mitä oikein haluan! Lopulta sen päätöksen sain tehtyä ja vaikken taaskaan mennyt helpoimman kautta, pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan valokuvauspainotteiselle linjalle. Se pidensi opiskeluaikaani vuodella ja samalla teki tästä syksystä tosi rennon ja huolettoman, mihin olen ollut hyvin tyytyväinen. Ehdin kunnostautua aktiiviseksi jäseneksi opiskelijakunnan hallituksessa sekä hankkia ihania hoitokoiria vapaapäivieni ratoksi. Kun asiasta kysytään, en osaa sanoa tekeväni sitä työkseni - se on niin kivaa!


..ja käydä opiskelun sekä heppailun ohella tanssi- ja ehkä joogatunneilla. 

Kevätkauden kävin sekä joogassa että zumbassa, mutta syksyllä ei enää jaksanut tiivistää aikatauluihin kuin sen yhden tunnin rauhallista joogatyyppistä harjoittelua - tallipäiviä kun tuntui olevan sen verran paljon siinä vaiheessa. Se vähäkin jumppa on ollut todella hyödyllistä, tämä on huomattu monilla elämän osa-alueilla. Niin selkäongelmissa kuin hevosen selässäkin.


Voisin tavata ystäviä useammin..

Tämä taitaa päteä aina. En tiedä onnistuinko lisäämään edellisvuoden ystävientapaamiskertojen määrää, mutta muistan monia hyviä hetkiä ystävien seurassa - niin eläinten kuin ihmistenkin. Uusi opintolinja toi myös uudet luokkakaverit, joista on kehkeytynyt lisää mukavia tuttuja ja ystäviä.


..ja myös leipoa useammin.

Tämän onnistuin toteuttamaan kahdella tavalla. Luovuin kesällä valkoisesta vehnäjauhosta terveyssyistä ja aloin tehdä leipäni itse - kaupoista kun täysjyväisenä saa ainoastaan 1-2 eri ruisleipää. Täysjyväjauhoja sen sijaan saa muutamaa sorttia ja mm. ciabatta on herkullinen ja helppo tekaista itsekin. Lisäksi keväällä keksin ruveta tekemään tuttavilleni tilauksesta kakkuja. Vastaanotto oli mahtava ja vielä tässä talvellakin olen muutamia luomuksia tehnyt. Viimeisimpänä äitini kummitytön 6v-synttärikakku. Talvella syntyneelle heppatytölle talvinen heppakakku.

Blogi tulee myös pysymään ennallaan. Yritän mahdollisuuksien mukaan saada kuvaajia tallille ja jaksaa itse latailla videoita useammin näytille ja niin pois päin. 

Bloggailun suhteen olen oppinut olemaan rennompi. En enää stressaa tekemättä jääneistä postauksista, videoiden editoinneista, kuvanmuokkauksista... Mitä sitten jos jotain ei ehdi/jaksa/huvita tehdä? Tämä on minun blogini ja se on ennen kaikkea minua varten. Minä kirjoitan sitä koska pidän siitä ja teen asiat silloin kuin minulle sopii, juuri niin kuin ne itse haluan tehdä. Tai jätän tekemättä. Samanaikaisesti lukijani ovat minulle tärkeitä ja teidän mielipiteitänne minä suuresti kunnioitan. Tuntuu, että monen muunkin bloggaajan on hankalaa löytää se kultainen keskitie, jossa kokee miellyttävänsä lukijoita stressaantumatta itse. Toivon, että ensi vuonna se on useammille muillekin mahdollista.

~ ~ ~

Mitä viime vuodesta tai tarkemmin kesästä voisi vielä näiden juttujen lisäksi nostalgisoida, oli ne ihanat kesäretket hevosten parissa. Ratsastusmatka Viroon, näyttelyvalmennuskurssi ja arabinayttelyt sekä eettisen hevosmiestaidon kurssi Apple Tree Ranchilla. Sekä maastoretki kavereiden kanssa ja matkakisoissa kuvaaminen & avustaminen. Kaikki ihan mielettömän ikimuistoisia, ihania ihania hetkiä. En voi kuin toivoa ensi kesästä yhtä hevosrikasta ja ikimuistoista.

Tuleva vuosi jääköön arvoitukseksi. Mitä ikinä se tuokaan tullessaan, lupaan ottaa sen avosylin vastaan.

Onnellista uutta vuotta 2014!