15. joulukuuta 2013

Valokuvausjuttuja



 Alkuviikosta repäisin ja ostin uuden objektiivin. Olin säästänyt syksyn alusta asti rahaa, alunperin se oli Oma Hevonen -tili. Jossain vaiheessa totesin kamerapuolen päivittämisen olevan akuutimpi tuhlauksen aihe, niinpä löydettyäni tori.fi:stä hyvän ja toimivan käytetyn putken todella edullisesti, en voinut vastustaa kiusausta.

Uutukaiseni on siis Sigma 70-200mm F2.8 EX APO HSM (joo älkää kysykö, ei noilla lyhennehirviöillä oo niin merkitystä). Halusin objektiivin, jossa on enemmän valovoimaa (tässä on 2.8 kun aiemmissa on 4.0-5.6) ja on riittävän pitkä, että pystyn kuvaamaan hevosia esim. kentän laidalta. Ja zoomi muutenkin on kätevämpi kuin kiinteä, liikkuvia eläimiä kuvatessa. Tuo minun hoiviini päätynyt on pikkasen vanhempi malli, olikohan jo 8-vuotias, ja iästään huolimatta täysin moitteettomassa kunnossa. Huvittavaa tässä on se, että tuo "pikku" obiska painaa varmaan 2-3 kertaa enemmän kuin mun kamera... Runko onkin sit se seuraava päivitettävä, mutta sitä tullaan odottamaan ja säästämään vielä pitkä tovi.

Uutta lelua piti heti päästä testaamaan, ja missäs muualla sen tekisi kuin koirauimalassa! Gabilla oli Ruffe mukana töissä, niinpä tällä kertaa kuvattiin sitä karvaturria. Uimalassa kuvaaminen on kivaa, sillä siellä on mukavia ihmisiä ja rento ilmapiiri, koirilla on hauskaa ja siitä tulee itsellekin hyvä mieli, sekä se että talvellakin saa pirtsakoita uintikuvia ja kotoa uimalalle on kävelymatka. Mikä sitten taas uimalassa ärsyttää, on lähinnä se että se on sisätila. Killittävät keinovalot tuottavat erittäin ällönkeltaisia kuvia ja liikettä kuvatessa ISO-arvon joutuu nostamaan taivaisiin, jolloin kuvissa näkyy ns. kohinaa. Tai sitten kuvat ovat yksinkertaisesti epätarkkoja, yrityksistä huolimatta, ja jokaisen uimalakeikan jälkeen joudun poistamaan arviolta puolet otetuista räpsyistä.

Koitin tuolla kuvauskerralla hakea vähän uusia, kiinnostavia kuvakulmia, sillä tässä blogissa on jo moneen kertaan nähty kuva koirasta uimassa. Yritin hyödyntää sitä zoomausmahdollisuutta, otin laajempaa kuvaa sekä ihan lähiksiä. Kaikista kuvista jouduin jälkeenpäin säätämään sen keltaisuuden pois, mutta kun pitää kamerassa valkotasapainon automaattiasetusta päällä, sylkee se välillä aika erivärisiäkin kuvia ulos. Siitä syystä ja mun kuvanmuokkaustaidoista johtuen kuvat on usein, nytkin, epätasalaatuisia väreiltään. Toiset sinisempiä ja toiset turkoosimpia, mutta silti ne kaikki miellyttävät mun omaa silmää. Se kai tässä harrastuksessa on tärkeintä?









1 kommentti:

Kommentit ja kehitysideat otetaan aina ilolla vastaan! :)