Kuvia eläintarhasta

Minulta tuppaa toisinaan unohtumaan jotkin kuvat, mitä olen ottanut. Lataan ne koneelle, ehkä karsin vähän epätarkkoja pois ja sitten keksin jotain muuta tekemistä. Kuukausien päästä muistan kuvanneeni tämmöisiäkin, ja saan inspiraation muokata kuvat blogia varten. Näin kävi tälläkin kertaa. 

Nämä kuvat otin Korkeasaaren eläintarhassa lokakuussa, juuri oikeaan aikaan ruskan kannalta - kuvia värikkäistä lehdistä postasin aiemmin, täällä. Oli mukavan aurinkoinen päivä, vaikkei mitenkään lämmin, ja ehkä näistä syistä eläimet olivat suhteellisen virkeinä liikkeellä. Tiikerit tosin eivät näyttäytyneet laisinkaan, mikä jäi vähän harmittamaan. Huomasin kyllä nopeasti reippailevan urosleijonan kanssa, ettei likaisen lasin läpi saa käyttökelpoista kuvaa otettua, joten tässä postauksessa ei nähdä kuin ihan pari lasin takana elänyttä tyyppiä. Käytössä tällä kertaa oli siis koulun obiska Canon EF 50mm f/1.4 USM ja tuolla ihan viimeisissä kuvissa taisin käyttää omaani, Canon EF-S 55-250mm f/4-5.6 IS.

Ensimmäisten joukossa jonkinnäköisiä sorkkaeläimiä. Oliko osa näistä nyt jotain biisoneita tai myskihärkiä, mene ja tiedä, mutta itse tykkään näissä kuvissa tuosta ruskan näkyvyydestä. Miten nuo eläimet ovat (joutuneet) sopeutumaan Suomen vuodenaikoihin. 

Seuraava kaveri oli mahtava kuvattava. Taisi elellä ihan ilman kavereita saukkoraukka, mutta ainakin sillä oli menoa ja meininkiä yksinäänkin. Kuvista näkee hyvin, että kaveri oli jatkuvassa liikkeessä, milloin pinnalla, milloin sen alapuolella. (Tiedä sitten onko nämäkin niitä häkkieläimen stressinpurkumetodeja, kiertää omaa häkkiään neuroottisesti ympäri...)

 Tämän pöllön kuva on omia suosikkeja. Kuvatessa minun ja pöllön välissä oli tiheäsilmäinen verkkoaita, jonka läpi jouduin kuvaamaan. Tästä näkee hyvin, mihin laadukas objektiivi pystyy. Tarkennus on vain pöllössä ja edessä olevaa aitaa tuskin ihmissilmä enää erottaa.

Muita lintuja, ulkona ja sisällä.

Muokkasin taas muutaman kuvan mustavalkoiseksi. Olen huomannut, että toiset kuvat vaan toimivat paremmin joko värillisinä tai mustavalkoisina. Tässä siis pieneläimiä molemmissa vaihtoehdoissa, kilppari on näistä ehdoton suosikki.

Viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisimpänä, villihevoset. Jopa Kimmo oli tämän reissun jälkeen sitä mieltä, että kiinnostavimmat eläimet olivat ylivoimaisesti villihevoset. Niitä oli pieni lauma, jossa riitti niin varsoja, vanhempia kuin sitä keskikastiakin. Ne olivat eläväisiä, liikkuvaisia, kommunikoivat sekä keskenään että ihmisten kanssa. Näiden "villihevosten" kohdalla voidaan puhua vain lajista, joka luonnossa eläisi villinä. Näissä yksilöissä ei ollut mitään villiä. Jos olisin mennyt aitaukseen, alkanut harjaamaan niitä ja putsaamaan kavioita, olisin varmaan ilomielin saanut nämä toimenpiteet suorittaa ja saanut vielä pusuja kaupanpäälle. Todella herttaisia tyyppejä, ilmeisesti myös tottuneet saamaan ohikulkijoilta ruokaa, kurottelusta päätellen...

"Näinkö, isä?" "Juuri noin, mutta muista laittaa aina silmät kiinni, ettet satuta niitä."

 Semmosta sillä kertaa. :) Kommentoikaa taas mitä tykkäilitte, mikä oli oma lempparikuva ja mitä mielipiteitä teillä on eläintarhoihin liittyen.