Tahmakavio

tämä kuva (c) minä, postauksen muut kuvat (c) Anette

Hepat pääsi viikonloppuna laitumelle, jee! Tänään olin vähän hajamielinen, edelleen tukkoinen flunssan takia eikä se kuumuus auttanut yhtään. Ekoja laitsakuvia ei siksi tullut montaa, ja tämä yllä oleva oli ainoa hyvä sellainen. Lisää tulee, kunhan tästä taas terästäydyn. :) 

Ratsastus ei sekään sujunut näistä lieventävistä asianhaaroista johtuen mitenkään huikeasti. Tällä kertaa ratsastin myös ekaa kertaa ilman Lauran läsnäoloa. Mukana auttamassa mulla oli kuitenkin Anette, reipas nuori ponityttö, joka Klaaran kanssa on puuhaillut aiemmin ja on nyt liittynyt myös meidän Klaaran ratsastajien joukkoon. Varustettiin siis poni yhteistuumin ja minä hyppäsin ekana selkään. 

Tarkoitus oli puomikujilla helpottaa Klaaran ajatustyöskentelyä, selkeyttää tehtävää, joka oli siis niinkin monimutkainen että käveltiin pääty-ympyrällä ja puomien välissä pysähdys. Puomeja oli kahdella "sivulla" ympyrää. Ensinnäkin, käynti on tylsää. Liikkuminen eteenpäin tai oikeastaan mihin suuntaan tahansa, ei kiitos. Alkuun ainakin poni liikkui jotenkuten, joten muutin tehtävää vähäsen. Tarkoitus oli ravata välit ja puomien sisällä mennä käyntiä. Klaara ei ollut samaa mieltä. Hän käveli mieluummin eikä tuntenut lainkaan pohjetta. Välillä se tuntui sen verran, että saattoi parisen pikkuaskelta ravatakin, mutta se siitä. Otin raipan käteen, mutta tokihan poni oli täysin turta myös sille. Ja silloin kun ei ollut, hän vain vihastui ja hypäytti takapuoltaan vastalauseeksi.

Lopuksi lähdin ihan koko uralle ja pistin ponin ottamaan oikeasti niitä raviaskelia niin monta kuin halusin. Tai ainakin enemmän kuin se olisi halunnut. En ollut todellakaan sellaisessa hapessa, että olisin jaksanut tätä taistelua käydä, joten riittävän ravipätkän jälkeen hyppäsin pois kyydistä. Taluttelin Klaaraa hetken, pidettiin taukoa, ennen kuin Anette nousi satulaan ja pääsi kokeilemaan tätä tahmakaviota.

Voisi kuvitella että liikutaan eteenpäin, mutta ei, poljemme paikoillamme, tietenkin...

Anette oli ratsastanut Klaaralla edellisenä päivänä, eikä ilmeisesti ollut ihan sama poni alla tänään, hänenkään mielestään. Autoin ratsukkoa vähän ravin aikaansaannissa, lähdin itsekin hölkkäilemään ja huitelin raipalla ilmaa. Niin kuin sillä nyt kauheasti vaikutusta olisi ollut... Lopuksi Anette ratsasti tallilenkin ja lähdin kävelemään seuraksi. Vasta maastossa Klaaralta tuli ihan kunnollista raviaskelta ja rupesi jopa tarjoamaan ravia. Jäi muutenkin sellainen fiilis, että maastoon haluan ehdottomasti lähteä sen kanssa totuttelemaan, heti kun vain tarjoutuu mahdollisuus!

Se vielä piti sanoa, että tän päivän tahmailu voi johtua monestakin asiasta. Paljon vaikutti varmasti oma vointini ja huono keskittyminen. En ollut tänään hyvä ratsastaja Klaaralle. Mutta vähän nyt epäilen, että suurin syy oli Lauran puute... Hänellä varmasti on eniten auktoriteettia ponin silmissä ja tilanne on ollut ihan eri, aina kun Laura on ollut mukana. Tässä siis vähän lisää työsarkaa!