Klaaran eka kimppamaasto

Tallilta laitumille päin

Tiistaina oli maastopäivä. Tultiin tallille porukalla hyvissä ajoin, ja mentiin eka kentälle. Lauran sisko Kaisa pääsi pitkästä aikaa ratsastamaan Klaaralla ja tekemään vähän töitäkin sen kanssa, ihan simppeliä ympyrällä ratsastusta - tai niin sitä luulis että se on simppeliä. Klaaralla oli taas ponipäivä ja hyppeli välillä ihan miten miten sattuu. Kaisalle, joka vasta aikuisiällä on ratsastuksen parissa aloittanut, täytyy antaa rispektit ja pisteet suorituksesta! Pari niistä riekkumisista oli hyvin lupaavan näköisiä putoamista ajatellen, mutta ei, Kaisa pysyi ihan tosi hyvin kyydissä ja mielettömällä asenteella - eteenpäin vaan! Oisinpa itsekin aloittelijana ollut tuollainen. :) 

Klaara sai tauon ja sen jälkeen minä kipusin kyytiin. Maastoon mukaan lähti tallinpitäjä Auri Safi-tammallaan, Aurin koira Ilpo, Mellu taluttamaan meitä (varmuuden vuoksi) ja Laura perässä dokumentoimaan tapahtumia kamerallani. Alkumatka laidunten ohi mentiin suosiolla talutuksessa, ja siinä Klaara tuntuikin vähän hermostuneelta hetkittäin. Pian päästiin tyhjän laitumen viertä kulkien pöpelikköön, jossa ei taluttaja olisi oikein mahtunutkaan kävelemään hevosen kyljellä, niin sanoin Mellulle että päästä irti vaan ja huutelen sitten jos tulee tilanne. (Koitan laittaa tekstin ja kuvat melko tarkkaan aikajärjestyksessä keskenään, niin näette tarkemmin millainen lenkki ja fiilis oli!)

Klaara oli tietysti jännittynyt, mutta vaikutti hyvin tyytyväiseltä saadessaan olla toisen hevosen seurassa. Se ravaili vähän väliä Safin kiinni, oli välissä sitten kolme tai puoli metriä. Lauran ohjeiden mukaan olen antanut sen ravata halutessaan, kun heppa on asiallisesti. Ettei mennä kieltämään siltä eteenpäin pyrkimystä. Toisinaan kyllä muistuttelin, mm. myöhemmin asfaltilla, että juuri nyt ei sovi ravata.

Pienellä niittyaukealla jäätiin odottelemaan Lauraa - joka on viimeisillään raskaana eikä jostain kumman syystä kävele yhtä nopeasti kuin kaksi energistä hevosta - ja Ilpoa, joka oli hävinnyt omille teilleen hetkeksi. Klaara seisoi todella mallikkaasti, vähän ehkä harmitti se paikallaan olo, niin että piti jalkoja pikkusen siirrellä, mutta tosi vähän. Kiittelin ääneen ja taputtelin rauhallista ratsuani. 

Kivuttiin mäen päälle vähän metikössä mutkitellen ja melko pian mäen toista kylkeä alaspäin. Jossain kohtaa oli suorempi metsätien pätkä, jossa otettiin ravia. No, Klaara ja minä mentiin ravia, Safi puolestaan itselleen kuulemma hyvin tyypillistä maastointoilua ravin, laukan ja käynnin väliltä. Klaara oli miellyttävän rauhallinen koko ajan, välillä edelleen ravaili Safin perään, muttei yhtä paljon kuin alkumatkasta. Luullakseni mäkien jälkeen päädyttiin hiekkatielle, jota alla olevassa kuvassa tullaan "väärään" suuntaan eli takaisin päin. Lähdettiin etsimään laumasta eksynyttä Lauraa, mutta kuten kuvasta voitte päätellä, ei tarvinnut etsiä kauan!

Loppumatkasta lähinnä käveltiin, sillä osa teistä oli asfaltoituja ja autojakin tuli vastaan. Mellu riensi fiksuna tyttönä meidän lähelle aina auton lähestyessä, ja varmuuden vuoksi otti vähän ohjista kiinni. Klaara oli siinäkin tilanteessa hyvin seesteinen eikä moottoriajoneuvoista ollut hänelle minkäännäköistä vaaraa. Sitten päästiinkin jo tallille johtavalle tielle, joka ravattiin pihaan asti ja käveltiin vielä hetki takaisinpäin. Kun jäätiin seisoskelemaan, Safilla meni hermot ja sitten meni Klaarallakin. Käytiin vähän puskan kautta rymyämässä ja siinä oli lenkin ainoa kohta, kun en tuntenut oloani varmaksi ponin selässä. Sekin meni ohi ja sitten käveltiin tallipihaan hyvässä yhteisymmärryksessä. 

Kokonaisuudessaan todella onnistunut ensimmäinen "kunnon" maasto! Lenkillähän oli pituutta ehkä 15-20 min, mistä oli oikein hyvä aloittaa. Nyt nähtiin, miten lunki maastoilija Klaara on ja varsinkin toisen hevosen seurassa sen kanssa voi varmasti lähteä jo pidemmillekin reissuille. :) Tätä lisää, minä tykkään!