Haastava estetunti

Näin alkuun haluan kiittää kuvista Siiriä, joka katsomossa sattui kameran kanssa istumaan juuri sopivasti. Tunnistin Siirin hänen blogiaan seurattuani (kiva kuulla mitä tutulla tallilla tapahtuu) ja kun kysyin, hän ystävällisesti lupasi minustakin muutaman näpsyn ottaa. Hyviä tuli, kiitos! :)

Keskiviikkona olin estetunnilla Ratsastuskoulu Knaperbackassa. Kyseinen talli tarjoaa kesäisin muutamia edullisempia teematunteja, ja on mulle teiniajoiltani ennestään tuttu paikka. Vaikka Knapperissa opettajat ja hevoset tuppaa välillä vaihtumaan tiuhempaankin, opetuksen ja palvelun taso on mielestäni pysynyt samana, jolloin tunnille on aina kiva mennä. Viime kesänä kävin Knapperissa istunta- sekä estetunnilla, niistä oma postauksensa täällä.

Olen huomannut, että blogiini löydetään Googlen kautta melko usein hakusanoilla "Knaperbacka kokemuksia". Tästä syystä koitan tehdä tästä postauksesta suht kattavan, jotta mahdolliset uudet tuntilaiset saavat haluamansa informaation. Jos jotain tuntuu puuttuvan, kysykää ihmeessä!

Tallille tullessa ilmapiiri oli mukava. Niin tallin omistaja kuin muut asiakkaat moikkaavat ja apua saa kunhan vain pyytää. Satulahuoneen pöydällä odottavasta listasta näin, että olin saanut ratsukseni hevosen jota tuntia varatessani pyysinkin, Swahibun, joka oli kentällä valmiina edellistä tuntia tekemässä. Listaa tutkiessani silmiin osui tuttu nimi, mitä jäin vähän hämmästelemään. Ja kun sitten kävelin satulahuoneesta ulos kohti kenttää, vastaan tallusteli kukas muu kuin tuleva ryhmänohjaajani, syksyllä mua jo opettanutkin valokuvauksen opettaja Alli. Jäätiin hetkeksi juttelemaan, nauramaan sille kuinka pieni maailma on, kunnes Alli lähti laittamaan omaa ratsuaan kuntoon ja minä kentän laidalle rakennettuun katsomoon odottelemaan. 

Edeltävä tunti oli myös estetunti, osa kurssiviikon estekurssia, joten ratsuni oli todella hyvin lämmitelty, kun selkään asti pääsin. Aika pian huomasin, että Swahibu oli energisempi kuin muistin. Olin toivonut sitä sen pohjalta, että tykkäsin siitä viime kesänä kovasti, mutta yhtä asiaa en ottanut huomioon. Viime kesänä mun vakioratsu oli "tykin suusta"-arabitamma Miina, joten olin tottunut siihen että kaasua ei tarvii painaa mutta jarrua kyllä. Nyt oon viime marraskuusta asti ratsastanut Päikkää ja Klaaraa, jotka puolestaan on nimenomaan päinvastaisia tapauksia, ns. "eteenpäin potkittavia". Lopputulos: en osannut ratsastaa Swahibua, en niin hyvin kuin olisin halunnut. 

Alkuverkattiin käynnissä ja ravissa, sitten otettiin laukkaa, laukkapuomia ja kavaletteja ympyrällä. Siinä kohtaa ratsuni alkoi kaahottaa (onneksi meitä oli vain viisi, niin oli tilaa mennä), ei malttanut juuri kävellä ja aloin ajatella että valitsin väärän hevosen. Jossain välissä meillä meni totaalisesti sukset ristiin, enkä saanutkaan ruunaa enää ollenkaan laukkaan, tai edes raviin! Käppäili vaan nyrpeän oloisena ja ihmetteli miksi maiskuttelen ja naputan pohkeilla. Minulle tuotiin raippa avuksi, ja sitten mentiin taas liian kovaa.

Vaikka hevonen tuntui epäsopivalta itselle, enää ei ollut ruikuttamista. Pakko se tunti oli pystyä ratsastamaan Swahibulla loppuun - olinhan niin välttämättä halunnut - joten aloin tehdä pidätteitä toisensa perään, rytmitin ne hengityksen kanssa (jos sekin vaikka hidastaisi kun kovaan ääneen siellä selässä hönkäilen) ja omasta väsymisestä huolimatta mennä vielä kerran ne kavaletit niin että Noora, tunnin opettaja, olisi vihdoin tyytyväinen. 

Jo edellistä tuntia katsoessa näin, että Noora on todella napakka opettaja, mitä arvostan silloin kun tilanne on esim. se että ratsastajaa pelottaa ns. turhaan ja tarvitsee vain tiukkaa kuria suoriutuakseen tehtävästä - jonka jälkeen on paljon parempi olo, kuin että olisi luopunut hommasta ja tehnyt jotain helpompaa. Tietenkään minä kaahailevine puoliarabeineni en ollut mikään poikkeus Nooran komennossa. Jäin oikeastaan joka harjoituksessa viimeisenä hinkkaamaan omaa suoritustani, kun ei siitä ollut tulla yhtään mitään. En silti halunnut antaa periksi, joten puskin vaan eteenpäin ja koitin jaksaa keskittyä antamaan hevoselle riittäviä apuja, vaikka oma kunto tuntui hetkittäin pettävän. Tällä taktiikalla selvisin läpi kaikista ratatyyppisistä harjoituksista, joita hypättiin useampi erilainen. En mitenkään enää muista niitä, mutta monessa tuli sekä myötälaukkaa seuraavalle esteelle, että laukanvaihto ja suuria loivia käännöksiä. Esteet oli pystyjä ja oksereita, 3-5 kpl per harjoitus, ja korkeudeltaan 50-70 cm. 

Se mistä olin kovin kiitollinen, oli Swahibun selväpäisyys esteillä. Jos mun olisi vielä pitänyt jaksaa ja yrittää keskittyä siihen, meneekö se ohi vai mitä se tekee, en tiiä olisiko hyppäämisestä tullut yhtään mitään. Mä keskityin vain pidättämiseen sopivampaan vauhtiin, hyviin teihin ja lähestymisiin, katseeseen ennen ja jälkeen esteen.. Swahibu hoiti loput. Se paineli menemään vaan ja olisi varmaan hypännyt, vaikka oisin heittänyt kädet silmille ja kiljunut "apua!" Hyvän hevosen voimin jotenkin selvisin tästä haastavasta tunnista hengissä, ja jälkeenpäin tuntui, että näin sen pitikin mennä. Olin onnistunut ratsastamaan hevosella, jolla en tuntenut osaavani ratsastaa - ilman mitään katastrofeja! Tunti oli tehokas ja opettavainen, tosin tuntuu että enemmän opin itse hevoselta kuin tunnin vetäjältä, tällä kertaa. Istuntatunnilla varmaan saisi paremman käsityksen Nooran taidoista opettaa, hänen tunnillaan kun en ollut aiemmin käynyt.

Loppukäyntien jälkeen hypättiin alas, talutin Swahibun talliin ja otin kamat pois. Sienellä pyyhkäisin pahimmat hiet pois kaverin kyljiltä, ennen kuin vein varusteet paikoilleen ja vaihdoin mietteitä tunnista parin muun ratsastajan kanssa. Kävi ilmi, että Alli oli myöskin julkisilla liikenteessä, niinpä käveltiin yhtä matkaa bussipysäkille ja bussimatkakin juteltiin hevosharrastuksesta, koulusta jne. Kuulostaa ehkä ajatuksena ahdistavalta joutua vapaa-aikana "hengailemaan" opettajansa kanssa, mutta ei se ollut. Meillä oli yllättävän paljon yhteistä ja näin ollen paljon jutun aihetta. :)

Loppuun voisin tiivistää, että kyllä, suosittelen Knaperbackaa, jos etsit jotain hyvää tuntiratsastuspaikkaa, ihan tavallista tuntia tai esim. kouluvalmennusta / muuta erityisempää varten (tarjonta on aika kattava), ja sinulla on varaa maksaa pk-seudulle tyypillistä hintaa ratsastusopetuksesta. Itse aikoinaan Knapperista lähdin, kun tuli ajankohtaiseksi hevosen vuokraaminen ja itsenäisempi harrastaminen. Jos haluaisin tunneilla käydä vakituisesti, saattaisin hyvinkin käydä edelleen Knapperissa.