31. joulukuuta 2012

Vuosi 2012

Vuosi on lopuillaan, joten päätin koota vuoden tärkeimmät hetket yhteen postaukseen. Huomatkaa, että jos aiheesta on tehty postaus, siihen on linkki aina väliotsikossa.

Muutto
Tammikuussa muutettiin Kimmon kanssa 25-neliöisestä yksiöstämme (kyllä, meitä asui siinä kaksi henkilöä täyspäiväisesti, emmekä tulleet hulluiksi... paljoo), uuteen lähes kolme kertaa isompaan kaksioon. Vaikea tajuta, että ollaan asuttu tässä kohta vuosi - enkä oo kyllä hetkeäkään katunut, vaikka silloin asunnonetsimisvaiheessa vaivuin välillä epätoivoon. Täältä kun on pitkä matka joka paikkaan - paitsi nykyiselle tallille! :)



Niilo tuli taloon
Ensimmäinen kissa, jota olin mukana ostamassa pentuna ja jonka elämää olen seurannut tähän seniori-ikään saakka lähietäisyydeltä, pääsi helmikuussa äitini ansiosta muuttamaan luokseni. Niilosta on tullut tärkeä osa meidän pikkuperhettä - sitähän se oli mulle silloinkin kun asuttiin erillään, mutta nyt myös Kimmo kutsuu sitä usein nimellä Ystävä Rakas.



Miinan muutto ja vuokraamisen aloitus
Ihmeellisellä tuurilla löysin menettäneeni mahtavan arabivuokriksen tilalle toisen mahtavan arabivuokriksen! Olin mukana Miinan elämässä heti maaliskuun alusta, kun se muutti Söderkullaan uudelle tallilleen. Muistan sen aurinkoisen päivän vieläkin elävästi, kun Miina oli turvallisesti kotona ja pääsi kentälle tutustumaan (lue: riekkumaan) uuden tarhakaverinsa Connin kanssa.

Connin jumboloikka on ehkä ikimuistoisimpia kuvia mitä oon ottanut. :D 
Ensimmäisiä länkkäritreenejä, ohjat nupissa siirtymisiä istuntaa käyttäen.

 Kevät oli aika tasaista treenailua ja Miinaan tutustumista. Vanhoja postauksia oli hauska kahlata näin kirjoittajan näkökulmastakin, etenkin epäonnen maastoa voin suositella kaikille jännitystä kaipaaville. Toivottavasti se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun sattuu ja tapahtuu noin paljon kerralla.

Kepit ei kuvassa näy, mutta kuvan oton aikoihin en liikkunut minnekään ilman niitä.
Nilkka tohjoksi
Toukokuussa kömmähti ja laskeutuessani Miinan selästä hajosi nilkasta nivelsiteet. Se oli niin tyhmä moka, jonka olisi helposti voinut välttää. Nykyään katson tosi tarkkaan, missä kohtaa selästä laskeudun ja yleensä tulen "väärältä" puolelta pois. Ilman satulaa mentäessä ponnistan myös hevosen oikealta kyljeltä selkään, sillä näin rasitan vähemmän sitä vasenta nilkkaa, joka edelleen on herkkä vinksahteluille ihan tasaisella kävellessäkin ja saattaa alkaa vihoitella, jos se rasittuu tavallista enemmän.


Mill Creek Ranch
Mikään nilkkatukihan ei true-hevostyttöä pidättele. Olin Päivin ja Miinan seurana meidän valmentajan luona tunnilla, valmistautumassa tuleviin kisoihin. Itsehän en niihin osallistunut muuten kuin kisahoitajana, mutta samana viikonloppuna pidettävälle Ursula Turtiaisen western-kurssille kyllä. Tässä vaiheessa pärjäsin ilman keppejä, niinpä se oli nilkkatuki ja burana, joiden voimalla mentiin. Enkä kadu yhtään. Tällä ja muilla kesän valmennuksilla/tunneilla opin taas ihan mielettömästi lännenratsastuksesta.


Kuten mainittu, kesään mahtui monta mahtavaa reissua. Mieleenpainuvimpia oli varmasti mun ja Kimmon kisahoitajadebyytti matkakisoissa Jämsässä. kesä-heinäkuun vaihteessa Miina muutti jälleen ja samalla tuli tutuksi uusia hevosia. Kävin myös Virossa telttailemassa, estetunnilla, kaverin tallilla...


Hovin Ratsutila
Hoville on tulossa oma muistelu- ja leiripostaus. Heinäkuinen leiri jäi viimeisekseni tilan lopettaessa toimintansa. Onneksi pääsin paikalle jo päivää ennen leirin alkua ikuistamaan jäähyväisnäyttelyn arabi- ja muut luokat.

Arabinäyttelyt
Näistäkään en saanut koskaan aikaiseksi omaa kunnollista postausta, ainoastaan videon. Oli mun eka kerta arabinäyttelyissä ja kyllä oli makeeta! Ens elokuussa oon niin varmasti siellä taas!

Uusi koulu
Elokuussa aloitin myös opiskelut AV-Heltechissä, mikä on osoittautunut ihan mahtavaksi kouluksi. Jalustalle täytyy nostaa luokkakaverit, joiden yhteishenki on jotain aivan uskomatonta. Koulutusta mä oikeastaan lähdin hakemaan, ja sain sivutuotteena hyviä uusia ystäviä.


Toinen kissa
Syyskuussa meille muutti sekalaisen kirjava rääpäle, joka sai nimekseen Ninni. Hyvä kun tunnistin sitä enää noista ekana päivänä otetuista kuvista, niin hurjaa vauhtia se kasvaa! Vaikka Ninnin hyperenergia saa meidät välillä miettimään, että mitä jos oltais otettu se pelokas rauhallinen poikapentu, en kadu sitä päätöstä yhtään. Se on hirmu fiksu, oppii koko ajan uutta ja on alkanut osoittaa hetkittäisiä rauhottumisen ja aikuistumisen merkkejä. Plus se etten koskaan muulloin naura niin makeasti kun toi villikko ryntää hepuleissaan päin ovenkarmia tai meinaa kaataa kiipeilytelineet mennessään. :)

TIHS
HIHS (ja postaus nro. 2)
Syyslomalla pääsin yhden leirikaverin kautta vapaaehtoisduuniin parin muun kaverini kanssa - ja samalla katsastamaan itse show'n! Vaikka oma kroppa alkoi loppumetreillä sanoa itseään irti, oli meno ihan mahtavaa ja se alkuviikon puuhastelu puomeja maalaillen täysin uurastuksen arvoista. Ennen tätä piipahdin siskoni Katjan kanssa myös TIHS'ssä.

Laima
Miinan asuessa Mattaksessa aloin vuokrata myös lempeäluontoista Laima-tammaa. Se oli vanha hevonen, enkkutyyliin koulutettu, mutta ehkä juuri sen erilaisuutensa vuoksi opetti todella paljon. Laiman vuokraus loppui samasta syystä, suurinpiirtein samoihin aikoihin kuin Miinankin. Laimasta on juttua myös tässä videopostauksessa.


Miinasta luopuminen
Opiskelu vei tulot ja lokakuussa oli pakko tehdä päätös luopua autosta. Samalla jouduin lopettamaan Miinan vuokraamisen, mikä oli mulle tosi kova paikka. Vaikka välillä on tuntunut, että olikohan se mulle sittenkin liian herkkä/vaikea hevonen ja että tää oli hyvä päätös monelta kantilta... silti ikävä on kova. Miina opetti mulle todella paljon ratsastuksesta, hevosten käsittelystä ja arabirodusta. Toivottavasti näen Miinaa myös ensi vuonna.

Päikkä vuokrahevoseksi
En tainnut kovin kauaa etsiäkään, kun löysin itselleni sopivan hevosen. Vääjäämättä vertaan Päikkää Miinaan usein, nykyään harvemmin. Se on kovin erilainen, toisaalta vähän samanlainenkin, ja kaikkine epätäydellisyyksineen just se poni mitä etsinkin. Vielä on pitkä matka todelliseen luottamukseen ja monta hienoa hetkeä koettavana.


Ja niin sitä päästiin tähän päivään. On ollut todella tapahtumarikas vuosi, jonka aikana olen tavannut mielettömän paljon eri eläimiä ja ihmisiä (facebookin mukaan noin 90 uutta kaveria) ja saanut uusia eläin- sekä ihmisystäviä. Kaikenlaisista kolhuista ollaan selvitty ja edelleen porskutetaan eteenpäin, innolla odottaen mitä seuraava vuosi tuo tullessaan.

Ensi vuonna tulee (toivottavasti) tapahtumaan seuraavaa: Ninni kastroidaan, se kasvaa täyteen mittaansa, ehkä rauhoittuu vähän, ettei kurmuuta Niiloa niin paljon ja oppii olemaan hyvä kissa. Päikän kanssa haluan jatkaa samaan rentoon malliin, tehdään mitä juuri sinä päivänä huvittaa, ilman tavoitteellista suunnitelmaa, ja rakennetaan sitä keskinäistä luottamusta. Tähän haluaisin lisätä tosin enemmän lännenratsastusta, kokeilla hyppäämistä ja noita molempia ajatellen ottaa myös tunteja Päpällä. Koulussa koitan kans jaksaa samaan tunnolliseen malliin ja käydä opiskelun sekä heppailun ohella tanssi- ja ehkä joogatunneilla. Voisin tavata ystäviä useammin ja myös leipoa useammin (hmm, mitenköhän nää kaks vois yhdistää... ;).

Blogi tulee myös pysymään ennallaan. Yritän mahdollisuuksien mukaan saada kuvaajia tallille ja jaksaa itse latailla videoita useammin näytille ja niin pois päin. Tässä kohtaa ei voi muuta sanoa kuin että pallo on teillä. Kommentoikaa mitä te haluatte ensi vuonna lukea, niin se toive saattaa hyvinkin toteutua. :)

Hyvää Uutta Vuotta !

6 kommenttia:

  1. Millainen arabivuokris sulla oli ennen Miinaa? En oo tainnutkaan lukea :)

    Jos noiden kissaihmisten mututuntuma kilppareista pitää paikkansa, ei Ninnistä koskaan tule kovin seesteistä ;D Aina on kuulemma vähän pahat mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ensimmäisessä postauksessa siitä on jotain juttuakin, mutta vuokrailin Kellokoskella Napoleon-nimistä (Turtiaisen kasvatti) ruunaa. Alunperin näyttely-/este-/kenttäheppa, silloinen omistaja oli Vepsällä kouluttanut sen tyystin reiningiin. :) Nykyään majailee uuden omistajan luona, joka taasen on koulutuuppari.

      Ihanaa... :D Jos se kerran väristä on kiinni, ehkä seuraavaa valitessa kiinnittää enemmän huomiota kuin "onpas hauskannäköinen!"

      Poista
    2. Ai Napolenia :) Ootko muuten huomannut sellasta nuorten kirjasarjaa kuin Tuhkimotamma? Siinä on kakkososassa Jaatisen Marianna Napoleonin kanssa :D https://www.facebook.com/photo.php?fbid=548871228476312&set=a.459228404107262.117073.431450120218424&type=1&theater

      Poista
    3. Oon mä ohimennen kuullut mut en tutustunut tarkemmin. :D Hauskoja yhteensattumia taas!

      Poista
  2. Hehee, jos sä tahot leipoa useemmin, täytyy ehottomasti ilmottaa sulle millon oon menossa ystävän luo Savonlinnaan (tietenki sinne pääsee vaan helsingin kautta, niin ovelasti vois tuppautua kylään.. ;))kun se rontti alottaa koulunsa siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, ovelaa! Tuu ihmeessä kylään mut paljasta ensin mistä sä tykkäät niin I'll see what I can do. ;)

      Poista

Kommentit ja kehitysideat otetaan aina ilolla vastaan! :)