Suokkiviikko

Suomenhevonen ei kuulu mun lempirotuihin. Jos hevosen joskus ostan, se ei varmasti ole suokki. Tähän on useita syitä; rakenteellisia, perusluonteeseen liittyviä jne. Kuitenkin se on hyvällä todennäköisyydellä Suomen suosituin hevosrotu. Toiset tykkää ja toiset ei. Viime viikolla puuhastelin Päikän (=puolisuokin) ja yhen lämppärin lisäksi kahden eri suomenhevosen kanssa. Mites tässä nyt tälleen kävi?

Tämä ja muut kuvat joissa itse esiinnyn (c) Roosa T.

Vastaus: suhteilla. Aloin pyöriä Mattaksessa heinäkuun alussa, tulin sinne Miinan vuokraajana. Tutustuin Ireneen, jolle Miinan omistaja Päivi suositteli minua. Vuokrasin hetken myös Irenen Väiskiä, kunnes Päivi suositteli Laiman omistajalle mua ja aloin vuokrata Laimaa. Kerran sain kokeilla myös sitä makeaa friisiläisruuna Theoa, kun kiltisti pyysin. Puuhailuani oli seurannut myös Onnin omistaja Sari, joka lähti viikoksi ulkomaille ja tarvitsi hepalle liikuttajia. Niinpä nyt joulukuun puolivälissä olin jo viidennen eri hevosen selässä samalla tallilla. Tämän tarinanpätkän halusin jakaa toivonkipinänä ja vinkkinä niille, jotka etsivät kovasti uusia hevostelumahdollisuuksia ja varsinkin aloittelijoille, joilla on hinku päästä "ylöspäin" hevostelun portailla. Riittää kun pitää hevosen ja omistajan tyytyväisenä huolellisesti ja tunnollisesti, sekä on oma iloinen itsensä.

Onni kesälaitumella.

Keskiviikkona ratsastin siis Onnilla. Sarilla oli sille oman tyttärensä ja mun lisäksi kaksi liikuttajaa, joten mulle jäi tuo yksi päivä hoidettavaksi. Toisenakin oisin voinut mennä, mutta tiesin ettei äiti pystyis silloin mua viemään eikä Mattakseen tosiaan muilla keinoin pääse nyt ilman omaa autoa. Vähän jänskätti uusi heppa ja uudet kamppeet. Onnilta kun löytyi melkoinen arsenaali suojia eri tarkoituksiin, piti kotona kirjoittaa muistilappu että minkänäköistä laitetaan ja mihin tilanteeseen. Hyvinhän ne löytyi ja ruunan karsikäyttäytyminen oli rauhallista, kun oli heinää nenän edessä.

Ajoitin itseni vähemmän loistavasti, sillä tallinpitäjä auraili kenttää just sillon kun oisin sinne halunnut. Alkukäynnit mentiin eka vähän maasta käsin tietä pitkin, sitten selästä käsin ja lopulta uskallettiin kentälle pyörimään siihen päähän, mikä oli jo aurattu. Onni oli odotetun reipas ja harppoi menemään hyvää tahtia. Raviin se siirtyi enemmän kuin mielellään ja tahti koveni. Olin iloisesti yllättynyt, että ruuna vastasi nopeasti aika pieniinkin pidäteapuihin eikä tuonut yhtään mieleen sitä teini-ikäni traumasuokkia, jonka selästä tulin alas käynnissä - se vaan ei pysähtynyt mitenkään! Onni oli reipas, mutta kuunteli koko ajan. Ei tehty kyllä mitään "järkevää" tai tavoitteellista. Kaikki askellajit ja voltteja/ympyröitä oikeastaan koko vajaa tunti. Laukat kokeilin vasta kun auraus oli valmis ja koko kenttä tilaa. Tietenkin kauha oli jättänyt pieniä liukkaampia kohtia, joista parista kompuroitiin jotenkuten yli. Laukkasin vaan pari lyhyttä pätkää just sen takia, että vauhtia ois kyllä riittänyt ja kenttä paikoin liukas / muhkurainen. Siinä odotellessa olin ravaillut niin kauan, että varmaan keräsin itelleni hirveät paineet siitä laukkaamisesta ja sit kun nostin niin olin ihan aaapuaaa. Ja ei, mitään syytä ei ollut eikä mitään sattunut. Se on vaan se uus ja erilainen hevonen kun aiheuttaa tätä henkistä järkkymistä. :)

Hotikka tallissa.

Viikon toinen suokki oli ihana vauva, toukokuussa syntynyt orivarsa Hotikka. Hottiksen omistajan Annin oon tuntenut jonkun vuoden verran suunnilleen. Käyty yhessä hevosmessuilla, arabinäyttelyissä kuvaamassa, ollut kuvaamassa Miinaa jne. Meidän mukana kulkee usein myös Roosa, joka oli nytkin messissä. Sovittiin tästä "miitistä" jo syksyllä, kun Hotikka tuli Annille, mutta jäätiin oottelemaan että tulee lumiset maisemat missä kuvata. Kuvaussää ei sitten suosinutkaan ja ne kuvat... no, kesällä sit uudestaan!

Näin hienoja tuli!

Matkattiin Roosan kanssa reilu tunnin matka junalla täältä pk-seudulta tuppukylään, aiiivan metsän keskelle. Perillä mentiin heti talliin (Annilla tosiaan kotipihassa talli jossa tällä hetkellä asuu kaksi hevosta), ja haettiin hepat sisälle. Hotikan kaveri Försti, 12v lv-ruuna, pääsi ekana rääkkiin. Lähettiin lumiselle pellolle sitä juoksuttamaan. Alkuun sillä oli piuhaa ja vermettä - mitkä sai sen näyttämään ihan työhevoselta ja jostain syystä sai humman ihan haluttomaksi mennä mitään muuta kuin käyntiä. Otettiin kamat pois ja johan lähti! Hevonen oli kuvauksellinen ja teki parhaansa. Maisema myös, mutta se hemmetin sää... Muutama kuva onnistui, ja toiset sitten ei. Miellyttävä oli myös puuskainen, jäätävä tuuli joka lennätti lumet suoraan naamaan kuvatessa.

Talliin menossa.

Jos et tietäisi, luulisitko sittenkään lämppäriksi?

Yks omista suosikeistani. Hevosen asento on upea ja katsekontakti ihmiseen lisää tunnelmaa. 

Minä - tallifashionista ravikypärässä ja villasäärystimissäni - sekä liinaa herkutteleva Hobitti.

Vietiin Före tallin kautta tarhaan ja sitten Hobitti pihalle. Vauva ei ole vielä pihan ulkopuolella paljoa yksin liikuskellut, käsittääkseni, niin oltiin siinä tallin ja tarhan läheisyydessä vaan ja ihmeteltiin. Halusin kuvailun lisäksi itekin koittaa sitä käsitellä, vähän taluttaa ja näin. Tilanne oli kuitenkin varsalle kovin jännittävä ja kurja sää taisi lisätä intoa hurjastella. Annin käsissä se pomppas pystyyn ja mua kiikutti aivan kuus-nolla pitkin pihaa. :D Että voi tulla avuton olo kun ei puolivuotiaalle otukselle pärjää... Tallissa hengaillessa Hotikka hurmasi lempeällä luonteellaan ja varmaan yli puolet ajasta rapsuttelin ja lässytin sille. Lässyttelyä jatkoin vielä sisätiloissakin, kun kaappasin syliini vuorotellen Annin kaksi kissaa (joista ei valitettavasti tullut yhtään kuvaa). Muut rupes mulle nauramaan, kun osallistuin keskusteluun kissaa silittelemällä ja lässyttämällä sille tyyliin "Oletko tinä tamaa mieltä, oletko?" Välillä huomaan että juttelen Päikällekin kuin pikkulapselle. Ninnistä se johtunee.

"Ei sinne!"

Lopuksi päästettiin varsakin tarhaan ja juoksutettiin hepoja vielä vähäsen. Tarkoitus oli saada Hottiksesta muutama hieno laukka-/ravikuva. Roosa sai parempia paremmalla kamerallaan, niitä löytyy ainakin Annin blogista samanaiheisesta postauksesta. Itse olin laiska kuvien suhteen enkä oo näitä juurikaan shopannut. Kelvannevat näinkin. :) Loppuun siis päivän kuvasaalis: