Vuoden viimeinen Päikkä-päivä oli eilen ja se meni hirmu hyvin (vesisateesta viis)! Päikkä oli alusta lähtien - no okei ei ollut, hyvällä tuulella siis. Tarhassa harmitti kun heinät oli tulossa ja sit pitikin lähtee hommiin, tarhakaveri sai kaiken! Puomilla sai onneksi oman osuuden heinästä ja lopulta kun satula oli selässä, ilme kirkastui. Energinen Päpä oli koko ajan, siellä tarhassakin laukkaili kun ei tiennyt mitenpäin olisi niitä heiniä ootellessa.
Kentällä otettiin alkukäyntien jälkeen taas laukkaa pari kiekkaa per suunta ja wuhuu, vauhtia riitti! Alunperin mietin että oisin mennyt radalle lopuksi, mutta totesin että siellä tipahtais kyllä ponilta viimenenkin löystynyt mutteri sijoiltaan enkä haluu tietää miten huonosti pysyisin kyydissä. Pari kertaa siinä kentälläkin Päikkä sai jonkun ihme säpsyn. Joko se meinasi kompastua epätasaisuuksiin tai säikähti putoilevia lumia. Ja nää säpsyt oli siitä mielenkiintoisia, että ne tapahtui aina laukan aikana. Päikkä sinkosi keskemmälle kenttää, ja en itekään uskonut miten hyvin olin niissä sinkoamisissa mukana! Laukka jatkui tasaisesti hallitulla ympyrällä ja siitä takaisin uralle niin kuin mitään ois tapahtunutkaan. En muista oisiko mikään aiempi heppa ollut noin järkevä, että se järkytys kestää 0,2 sekuntia ja sitten työskennellään taas. Pisteet Päpälle!
Tarkoitus oli siis tehdä harjoituksia, jotka herkistäisi hevosta kevyemmille avuille, enemmän siis istunnalle. Alkuverkan jälkeen tein käynnistä pysähdyksiä pitkällä ohjalla, vaikka koulusatulassa istuinkin. Päikkä on enemmän puskaheppa ja tottunut aika pitkään ohjaan, niinpä se ei tätä harjoitusta kummastellut yhtään. Sen sijaan kun kokeilin ravata löysin ohjin, sitten se alkoi siirtyillä käyntiin ihmetellen että eihän noin nyt voi ravata. Mutta ne stopit meni tosi nätisti, pikkasen sai aina nypätä ohjastakin, mutta näki että askel hidastui istunnasta jo. Siitä siirryttiin kevyelle tuntumalle ja käynti-ravi -siirtymisiin, joissa Päikkä oli taas mahtavan kevyt ratsastaa! Kummastelin hetken että siis onko tää se hepo, jota oon punkenut kymmenen metrin ajan pohkeella ja raipalla liikkeelle ennen kuin se oikeasti alkaa ravata? Pari kertaa poni siirtyi raviin jo silloin kun keräsin ohjat käteen käyntitauon jälkeen, siirtymisissä ihan kevyestä pohkeesta. Ilmeisesti muutama vapari on tehnyt sille ihan hyvää.
Lopuksi tehtiin vielä laukannostoja, kun ne meillä menee yleensä kauhean pitkiksi pohkeenpaukuttelusessioiksi. Tehtiin ensin ravista, mikä sujui oikeaan kierrokseen aika nätisti. Vasen on Päikälle vaikeampi, niinpä poni olisi halunnut vaan baanata menemään ja jarruja sai vähän hakea. Saatiin vasempaankin pari ihan terävää siirtymistä lopulta. Oltiin melkein tunti jo treenattu, ja se vasen oli niin työn takana, etten mennyt käynnistä nostamaan kuten olin ajatellut alunperin. Oikeaan kokeilin, ja heti ensimmäinen nosto oli niin hyvä, että mentiin lyhyet kevyet ravit ja sitten loppukäynnit. Hiotaan lisää sitten ensi vuonna. :)
Tässä vielä lukijan toiveesta pikainen kännykkäkuva tallin selkäännousutelineestä. Nuo tukitangot on jotakin metallia, muutoin rakennelma on puuta. Äärimmäisen kätevä vempain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ja kehitysideat otetaan aina ilolla vastaan! :)