19. lokakuuta 2012

Ninni-Ninjan seikkailut

Wuhuu, vihdoinkin uusi ulkka! Heitelkää mielipiteitä (bannerista ei tarvii :D). Banneri on äklöttävän minimalistinen, uusi ja parempi tulee, jos saan aikaiseksi tehdä. Jos löytyy joku innokas bannerintekijä, niin saa toki kokeilla värkätä jotain ulkkaan sopivaa. :)

Laitetaan tähän alkuun Ninnin ja Niilon aamupainivideo: 


Ja tuore kuva Ninnistä:


Ei käy elämä tylsäksi kun on pieni natiainen huushollissa. Aamulla kylppäriin laahustaessa huomasin meidän sisustusintoilijan yöllisen puuhailun tulokset: lattiakaivon ritilä sopii paremmin pari metriä kaivosta sivummalle, siihen lattialle vaan. Samoiten monet pöydällä olevat tavarat, varsinkin jos niissä on johto kiinni kuten kuulokkeissa, Ninni näppärästi asettelee lattiatasolle. Jos on tylsää, paperien kulmat pyöristyvät, korkkitaulusta lähtee nuppineulat irti, matonreunat kääntyy ympäri, jumppakassi saa kyytiä, verhot heiluu, pienet tavarat kuten sukat ja tennispallot siirtyilevät, ja ennen kaikkea mun reiteni ja niitä peittävät housut on täynnä pieniä kynnenkärjen kokoisia reikiä. Kyllä, elelen aivan ihanan ja lievästi energisen kissanpennun kanssa, joka huomauttaa heti, jos tekemisestä on puutetta. Miten sain tämän postauksen kirjoitettua? Se väsähti nukkumaan sohvalle ja herää siitä sopivasti sitten kun minä menen nukkumaan ja tulee hyppimään päälle ja kynsimään kylkiä. 

Ihana uusi kiipeilyteline on molempien kissojen makuun:
Ninni riehuu yläkerrassa ja Niilo vetää sikeitä alakerrassa.

Ninni kävi viikko sitten ottamassa vahvistusrokotteen, kun oli sen ensimmäisen piikin saanut jo löytöeläintalolla. Reissu meni hienosti ja hoitajalta saatiin myös hyviä vinkkejä, miten tämä nirso neiti saadaan syömään kuivaruokaa. Kupistahan se on tylsää nakerrettavaa. Neuvoivat aktivoimaan pennun saalistusviettiä heittelemällä papanoita lattialle. Siitähän se tuntuu tykkäävän ja tulee heti paikalle kun kilistelen kuivaruokakuppia kädessä. Mutta ei, ei se syö siitä jos lasken sen lattialle. Vain silloin kun pieni nappula viilettää lattiaa pitkin ja sen saa itse metsästää ja sitten syödä!

Muutamassa viikossa tuo pirpana on kasvanut ihan valtavasti (mun mielestä) ja sen värikin muuttuu koko ajan! Nyt siinä on selvästi vähemmän mustaa kuin tullessa ja oranssi alkaa ottaa valtaa kyljissä, selässä ja vähän naamassa ja hännässäkin. Tässä melko hyvä melko tuore kuva, mistä tämänhetkisen värityksen näkee. 


Meillä on käynyt aina välillä systerin Ruffe-koira kylässä. Se on aika arvaamaton tyyppi ja sitä pitää aika tarkkaan vahdata. Välillä sille saa huomauttaa omista oikeuksista sähisemällä, lähelle ei ole menemistä. Ruffe puolestaan suhtautuu Ninniin hyvin - tietyissä tilanteissa. Poikkeuksena jos on ruokaa lähellä, siitä koira on tarkka ja kerran meni ärähtämään kohti kisua. Samalla visiitillä, ekalla yökyläreissulla, huomattiin toinen poikkeus: syliin ottaminen. Kävelin Ninni sylissä Ruffen ohi ja koira hyppäsi taas kohti, ilmeisesti se mieltää kädessä olevan asian leluksi ja siitä tämä intoilu. Se tietenkin saa Ninnin pakokauhun valtaan ja taas oli niska-kaula -alue täynnä raapimisjälkiä ja kissa hyvin nopeasti sohvan takana piilossa. Ruffen oli tarkoitus tulla meille asumaan syysloman ajaksi Katjan kanssa kissavahdeiksi sillä välin, kun Kimmon kanssa ollaan Porissa. Tuon ekan yökyläkokeilun jälkeen totesin, että on turhan aikaista enkä mä voi lähteä minnekään stressaten koko ajan että entä jos jotain sattuu. Niinpä mä jäin sitten kotiin kattien kanssa ja käyn siellä Porissa (Kimmon vanhemmilla) viimestään jouluna. Muutoin se yöpyminen meni hyvin, Ninni meidän kanssa makkarissa ja Ruffe Katjan ja Niilon kanssa olkkarissa. Päivän aikana Ruffe oli jatkuvasti kiinni ja valvonnan alaisena, varmuuden vuoksi. 


Kertoilkaa vähän mitä haluutte Ninnin (ja Niilon) toilailuista kuulla, niin en höpöttele tänne koko ajan mitä sattuu, vaan lähinnä ne kiinnostavat jutut. Jos keksitte tarpeeks kysymyksiä, voisin tehä ihan kysymys/teemapostauksen heistä. :) Kommentoikaa ja kertokaa mielipiteenne! 

Tähän loppuun vielä kuvapläjäys kisujen uusimmista villityksistä:



Minä leikin pienenä hiekkalaatikossa, Ninni leikkii pahvilaatikossa. Se saattaa
 oikeasti rymytä noiden lelujensa kanssa tuolla vaikka puol tuntia putkeen. :)

Niilo, joka inhoaa matkustamista ja taistelee henkensä edestä
ettei joutuisi koppaan, tykkää nukkua kopassa!

"Ai parvekkeelle? Enpä tiedä tuosta..."

"Jihuu, täällä on siistejä juttuja!"

Naapurikyylät

<3


11 kommenttia:

  1. Jos haluat heittää mulle jotain isokokosia mielusia kuvia niin voisin jotain banneria väsäillä kun tuli sellanen inspis :D sateenkaarisitruuna@hotmail.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äää mitä eikä! :D Ois ihan mahtavaa, oon sun tekemästä haaveillutkin mutten kehannu pyytää. :---D Mä keräilen matskut ja lähetän!

      Poista
  2. No huh, ompas tyttö kasvanut :D Ja väri vain kaunistuu <3 Tuosta loputtomasta energiasta tulee mieleen miten eilen Bolzun kastraation yhteydessä eläinlääkäri vakuuutteli miten kissa on leikkauksen jälkeen tokkurainen ja nukkuu varmaan koko päivän kunhan pääsee kotiin. Niimpä niin, Bolzu nukahti vasta aamuyöstä ensimmäisen kerran, siihen ei vissiin mitkään lällyt kipulääkkeet pure :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, samaa mieltä!

      Ihanaa... :D Se onkin sellanen puoli-ilves eikä mikään kotikissa!

      Poista
  3. Ihana painivideo! Niilo yritti selkeesti jossain vaiheessa olla isonen "putsataan kakara sun korvat - ai ei vai?!" :D Kiipeilypuuhun kun vaihtelee roikkuvia asioita, pysyy se pitempään mielenkiintoisena. Ainakin meillä :) Ollaan ruuvattu ylätason reunaan mm. kudottu mustekala (aivan pop), pitkä naru, hiiriä... Ai että miten jännää kun se esine lentää täppäilystä välillä sinne ylätasolle! Se pitää käydä tappamassa sinne ja tiputtaa uudelleen roikkumaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se oli hellyyttävä, kun yritti ruveta pesemään ja toinen on vaan että nyt saat turpaan! :D

      Hei kiitti vinkistä! Joo kuulostaa tutulta, Ninni tosin on vielä niin leikkisää pentua, että se hiiri on (toivottavasti) vielä pitkään in. Niilo on muutenkin nirsompi leikkijä ja se haluis puuhata yksin (luulen), mut aina se pirpana tulee sekottamaan. Onneksi painivat päivittäin niin kuluu se energia siinäkin. :)

      Poista
  4. Ihana syksyinen ulkoasu! :--) toi sun ja miinan kuva on kyllä niin söpöily kuva! Kauhea ku alkaa tekee kissaa mieli ku kattoo noita sun kuvia! <3 ihania, etenkin tuo pikkunen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! En kohta enää muista monelleko ihmiselle oon aiheuttanut kissakuumeen. :---D

      Poista
  5. Oi voi voi, kuulostaa jotenkin niiiiiiin tutulta... Niilohan otti viime talvena vähän korkeutta lattiatilan puuttumisen johdosta, mitä nyt kokeili pari kertaa rullailla verhot tangon ympärille ja silleen. Ei se mitään, kyllä se nyt on rauhoittunut kun on ulos päässyt vinkulelujen (päästäiset, hiiret...) kanssa leikkimään. (: Tänäänkin terhakkaana jahtasi jotain hiirtä, jonka se oli onkinu jostain. Osta Ninnille semmonen pattereilla toimiva joku hiiri tms? Tai vedettävä semmone? :DD Harmi kun teillä ei silleen voi päästää ulkoileen. :/ Mites jos opettaisit valjaisiin ja lähtisit kävelylle sen kaa? Ninnille vois olla mielenkiintosta ulkomaailmassa naapurikyttäysten lisäks. o: Kokeilkaa tallentaa joku lintuvideo mikä telvisiosta vois tulla ja laittakaa pikkukissan pää sekasin? Ainakin meitin 18v katti innostu niistä juuri ennen kuin joutui ikiuneen.. :/ Tuli tässä ohimennen mieleen, että Niilon kasvatusnimi on Ninni... <3 :DD Hyvin valittitte nimen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höhöö, joo sitä oonkin naureskellut että meillä on Niilo ja Ninni, teillä Niilo eli Ninni. :D
      Tota hamsterii vois miettiä (siis pattereilla toimivaa, kohta musta tehään joku eläinsuojeluilmoitus, jos en oikaise :D). Ulkoilua haluisin ton kanssa harrastaa, mut täällä ei oo mahdollisuuksia siihen. :/ Alueella liikkuu ihan jäätävästi koiria eikä taloyhtiön pihalla saa ulkoiluttaa. Mun makuun liian iso riski, että jotain sattuu tai vähintäänkin katti säikähtää ja pääsee taituroimaan itsensä valjaista ja katoaa jonnekin. Pitäs sit melkein lähtee autolla aina jonnekin (minne??), tuntuu et menis liian vaikeeks koko homma. Aika tyytyväinen se on täällä sisälläkin ollut, parvekkeella se on tykästynyt hengailemaan. :)

      Poista
    2. No joo vaikeekshan toi sitte jo taas meneeki :/ Hö.

      Poista

Kommentit ja kehitysideat otetaan aina ilolla vastaan! :)