11. lokakuuta 2012

Tunnelmia ja mielipiteitä TIHSistä



Noniin, nyt on kuvat plärätty läpi ja jokunen valittu tänne näytille. Viime viikonloppuna oli siis Saku Suurhallilla käynnissä Tallinnan Horse Show, jota lähdin systerin kanssa kattomaan. Aamuherätys oli miellyttävä 4:45, sillä isä oli hankkinut liput about ensimmäiseen aamulaivaan. Ei se mitään, nukuttiin laivassa. Perillä mentiin käymään isän kotona lyhyesti, ennen kuin päästiin itse hallille sekalaisessa porukassa: minä, siskoni, meidän isä, isän vaimo ja sen kaksi lapsen lasta, joista toinen (olikohan 7v) muuten ratsastaa ja katseli ihan silmät kiiluen kun näytin Miinan kuvia blogista. :)
Oltiin ajateltu et on se kyllä aika pitkä päivä, vaikka meil kokopäiväliput onkin, niin ei silti jakseta olla niin kauaa siellä. Et katotaan vähän koulua, käydään syömässä ja kurkataan yhet kissanäyttelytkin kun ne kerta samaan aikaan oli. Vaan kuinkas kävikään.. Kummasti jumituttiin sinne katsomoon heti sisään tullessa vaikkei meidän tosiaan pitäny ees kattoa sitä nuorten hevosten luokkaa, ja sit se oli vielä mun isä, siis ei millään lailla hevosihminen, joka sanoi että hei ei meidän kannata lähtee kun missataan ihan hirveesti muuten! Se oli kyllä oikeessa.





Nuoria heposia oli hauska katsella, niillä oli vielä vähän omia tekniikoita ja juttuja esteiden kanssa. Milloin käveltiin läpi, milloin takajalat pyörähti okserin puomien välissä... Sen jälkeen oli vuorossa se show mitä meidän seurueen nuorimmat oli eniten odottaneet: Punahilkka ja 7 ponia. Takana istuvien suomalaistyttöjen kommenteista kuulin, että vironkielinen kertoja ärsytti, kun eivät ymmärtäneet kielimuurin takia kuin murto-osan tarinasta ja miksi se oli Punahilkka eikä Lumikki, jos poneja on maaginen seitsemän kappaletta?? Loppujen lopuksi tarina oli kiltimpi versio (=kukaan ei kuollut tai meinannut kuolla) punahilkasta riekkuvilla poneilla höystettynä (eikä kukaan tippunut vaikka lähellä käytiin!).

Isoäiti odottelee "mökissään" kun Punahilkka vastoin 
vanhempiensa ohjeita tutustuu metsän asukkaisiin.

Nuorten hepojen luokassa oli yksi erityisen hankala este:






 Seuraavaksi alkoi kouluratsastuksen freestyle-luokka. En muista kyllä missä oisin viimeks nähnyt niin upeeta olentoa kuin ne hevoset oli... Aivan mieletöntä liikettä ja koko se olemus on niin mahtava! Tän luokan aikana törmäsin myös Miinan ex-vuokraajaan Janetteen siskoineen, jotka oli ratsastusseuransa kanssa kattomassa skabaa. Hetkisen istuskelin niiden seurassa ja vaihdoin kuulumisia, ennen kuin lähdin sekalaisen perheeni kanssa syömään läheiseen ostoskeskukseen Rocca Al Mareen. Ei voi muuten mitään muuta kuin kehua taivaisiin Mack Barbeque vai mikä sen ravintolan nimi oli. Kuulemma ihan ketju Virossa. Söin kanapastaa reilun annoksen, järkyttävän hyvää ja kasa isoja tuoreita leipäpaloja päälle: KUUS EUROA. Ottakaa suomalaiset ravintolat mallia... Palvelu oli myöskin todella ystävällistä ja pienet lapset huomioitiin hienosti väritystehtävillä ja dippivihanneksilla. (Tässä mainittakoon, että mentiin ennen tuota jo yhteen ravinteliin sisään ja vasta sitten kun meille oli erikseen järjestetty kuuden hengen pöytä ja oltiin valittu ruuat, meille ilmoitetaan että ainiin, on muuten 40 minuutin jono keittiöön. Eipä huvittanut jäädä sinne oottelemaan.)








Sitten palattiin areenalle ja kiertelin läpi kaikki myyntikojut. Siis sitä tavaraahan oli moneen lähtöön - enkkuratsastajalle. Westernistä ollut tietoakaan, mutta se nyt ei yllättänyt yhtään. Koitin vähän katella jos ois ollut tosi halvalla hyviä ratsastushanskoja tai joku söpö pinkki riimu Miinalle tai jotain, mutta ei osunut hinta-laatu-tarve-opiskelijabudjetti -suhde kohdalleen, niin jätin shoppailun muille. Ja ne muut oli muuten 60 % suomalaisia ihan varmaan. Joka puolella kuulu suomenkieli ja joka kerta kun tönäsin vahingossa jotakuta tai vessasta oli paperi loppu ja sanoin seuraavalle siitä (suomeksi tietenkin), tuli vastaus aina selkeällä suomenkielellä. Tuli jotenkin kotoisa olo, vaikka Virossa oonkin paljon aikaa viettänyt ja kielenkin hallitsen ihan ookoosti. On se kotimaa aina kotimaa. :) 



Ilmeisesti ajan säästämiseksi ratsukoita oli aina kaksi areenalla
 yhtä aikaa: yksi suorittamassa ja toinen valmistautumassa. 

Se mitä sanoin siitä areenalla olemisen jaksamisesta meni jotenkin näin: "Ei me mitenkään jakseta kattoo neljää tuntia hyppäämistä putkeen!" Jotenkin me vaan jaksettiin. :D Luokat kävi kovempitasoisiksi ja sitä kautta mielenkiintoisemmiksi. Vaikken tosiaan esteratsastaja ole, katsoin kyllä joka ratsukon innolla ja koitin imeä vaikutteita taitavilta ratsastajilta. 

Luokan haastavin osuus oli vihreä kolmiosainen sarja, jonka eka este (kuvassa oli haastavin). 
Niiden kolmen äkkipompun jälkeen ei kuitenkaan voinut vielä huokaista, sillä seuraava este (alla)
 tuli tosi pian ja siinä tuli monella puomi alas. 


Illan kovimmassa luokassa ratsasti kilpailija, jonka takia (osittain) tästä postauksesta tulee puolittain mielipidepostaus. Kokeneella ratsastajalla, Andre Plathilla, oli allaan nuoren ja kokemattoman oloinen hevonen. Rata meni vähän plörinäksi, kieltoja ja tiputteluja sateli.  Tämä oli ilmeisesti hevosen vika ja sitä piti rankaista. Niinpä Plath vetäisi radan lopuksi raipan esiin ja hakkasi sillä muutaman kerran oikein vihaisesti alla rimpuilevaa hevostaan. Meni varmaan minuutti, kun mies kuulutettiin käymään tuomariston pöydässä. Kun hän sitten seuraavan kerran ratsasti toisella hevosella radalle, ei näkynyt raippaa missään. 




Tuomariston toimintaan olen erittäin tyytyväinen. Sanoin jo ennen kuin kuulutus tuli, että tollasta käytöstä ei pitäis hyväksyä ja onneksi sijoitus oli myös luokan viimeinen sen raippakiellon lisäksi. Tossa ollaan kuitenkin niin kovalla tasolla ja suuren yleisön edessä, josta suurin osa on nuoria hevosihmisiä imemässä vaikutteita ja oppimassa katsomalla näitä huippuratsukoita, että en voi käsittää miten jollain kasvaa oma ego niin suureksi että pitää mennä purkamaan voitontahtoa ja turhautumista viattomaan eläimeen, joka on tehnyt parhaansa ja silti epäonnistunut. Ei yksikään hevonen tykkää epäonnistua. Se tietää mitä siltä halutaan, jos se on estehevoseksi koulutettu ja pyrkii silloin hyppäämään radan juuri niin hyvin kuin sillä hetkellä pystyy. Mitä kokemattomampi hevonen, sitä enemmän se tarvitsee apua ratsastajaltaan ja tällä kertaa Cosmic Blue 2 ei sitä saanut. Ja olisi muakin ärsyttänyt ihan sikana, jos olisin samassa tilanteessa! Mutta olisinko mennyt lyömään hevosta sen takia ja vielä turhaan? En. Sen ymmärrän että kiellon jälkeen annetaan raippaa, että menee varmasti toisella yrittämällä yli, mutta radan päätteeksi hakkaaminen näyttää ja myöskin on väärin.


 Vaikka tämä varmasti hevonen onkin, sanoin sitä koko ajan poniksi. :) Ihan mahtava 
otus, niin sinnikäs vaikka paljon muita pienempi ja pääsi ihan palkintosijoillekin!


Ei tämänkään tason hevoset mitä tahansa siedä, esim. kovaa musiikkia, tai sitten
 muuten vaan kenkutti palloilla areenalla. Ja näistä ratsastajista ei kukaan silti lyönyt hevostaan!






Vesieste - ilman vettä?? Ei selvinnyt mulle että miksi. 


Taisin 2 min ennen tätä sanoa, että muurilla voi kieltää, mut ei pudottaa... :)

 Päivän putoaminen sattui sopivasti vasta muutama metri viimeisen esteen jälkeen. Jotain
 siinä meni kuskilla ja ratsulla sekasin, jolloin humma löi liinat kiinni ja miekkonen tupsahti 
tantereeseen. Ja kuten näkyy, hevosen mielestä tää oli tässä ja nyt mennään talliin!


 Esteluokkien loputtua kello oli jo vaikka mitä, kun show with horses and motorcycle'n piti alkaa. No eipä alkanut, vaan järjestystä oli muutettu ja sitten tulikin lisää hyppäämistä! Oikeestaan ei haitannut, sillä 6 bar competition oli jännittävää katsottavaa. Kisassa hypättiin ensin verkkaeste, sen jälkeen neljän esteen suora rata, jossa estekorkeus nousi hyppy kerrallaan ja viimeistä estettä korotettiin joka kierroksella 10 cm. 11 ratsukkoa lähti siis koettamaan 160 senttiä, porukkaa alkoi tipahdella pois ja 180 senttiin selvisi 4 ratsukkoa, joista vain yksi lunastautui voittajaksi uskomattomalla 190 cm hypyllä! Onneksi onnistuin saamaan tämän videolle, joten näette itse voittajan suorituksen. Pahoittelen yli-innostumistani järkyttävän huudon muodossa. :D

 verkkahyppy


180 cm

 Sitten päästään palaamaan vielä mielipiteisiin, kun se crossipyöräshow pyörähti käyntiin. Kyseessä oli siis nopeuskilpailu neljän ponin ja neljän crossipyörän välillä. Näytti hienolta, kuulostaa hienolta, mutta toteutus ontui. Siinä kohtaa, kun motskarien selkään laitetaan alan ammattilaiset, aikuiset miehet ja poneille pistetäänkin kyytiin sellaset 10-15v tytöt, pitäis jo soida järjestäjillä hälytyskellot päässä. Kumpikohan näistä kulkuvälineistä on se saaliseläimen vaistot omaava, arvaamaton eläin, joka ei välttämättä nauti siitä valtavan kovasta äänestä ja bensankatkusta, mitkä niistä pyöristä lähtee? Ja kun koko areena on täynnä huippukilparatsastajia! Niistäkö pienikokoisista naisista ja miehistä ei kukaan ollut sopiva ratsastaja 145 säkäiselle ponille ja oliko ne ponit tosiaan ainoat saatavilla olevat ratsut tätä showta varten? Miksi kilparatsastajia ei nähty tässä esityksessä: se on tyhmänrohkeaa ja vaarallista! Eikä kukaan sit voinut sanoa sitä niin kovaa ääneen, että olisi keksitty vaikka kansantanssia siihen tilalle..

No, tää mielipide tässä jo tulikin, mutta kerrotaan nyt mitä tapahtui. Neljästä ponista kolme suoritti radan hienosti ja yksi näistä pystyi crossipyörän voittamaankin. Neljännestä näki jo ennen niiden pyörien tuloa, että tolla pyörii silmät päässä ja laukka-askel on liian kiireinen. Kun kisa alkoi, poni ja pyörä lähti menemään kumpikin areenan toista reunaa myöten. Pääsivät kauimmaiselle tynnyrille asti ja sitten läks. Poni oli niin pakokauhun vallassa, että pinkasi täysiä kohti tallia. Sinne kun ei ihan noin vaan päässytkään. (Seuraavia tapahtumia en nähnyt itse, joten tiedot ei välttämättä mätsää:) Edessä oli portti, josta poni hyppäsi huonolla menestyksellä yli suoraan verhoihin. Kuuleman mukaan sekä ratsastaja että varmaan joku toimihenkilö jäi ponin alle ja äkkiä kuulutettiin lääkintätiimi paikalle. Vaikka shown lopuksi tyttö kömpi esiin ja juontaja vakuutti että hän on kunnossa, jäi tosi paha maku suuhun koko touhusta. Ponistahan ei sanottu mitään. Voin vaan toivoa, että se selvisi ihmeen kaupalla pelkällä ontumisella eikä joutunut jonkun idiootin harkintakyvyn puutteen takia liian aikaisin hautaan.

Ymmärrän kyllä, että halutaan tehdä hieno show-tapahtuma ja päättää ilta näyttävästi johonkin eksoottiseen ja mahtavaan, mitä yleisö odottaa koko päivän. Tällä kertaa se ei onnistunut, ei sinne päinkään. Näyttävää on hyvä tavoitella - järjen ja turvallisuuden rajoissa. Tästä syystä en ratsasta korkkareissa tai ilman kypärää.
Kokonaisuudessaan reissu oli onnistunut, vaikka tosiaan se aikataulu kusahti ja toi viimeinen show alkoi pari tuntia myöhässä.. Nukuttiin kuin tukit univelkoinemme ja kömmittiin pirteinä iltapäivälaivaan kunnon nakkiaamiaisen jälkeen. Jäi kuitenkin hyvä fiilis siinä mielessä, että odotan innolla Hartwallille pääsyä. :) Varmasti vähintään yhtä mahtava meno niin bäckstagella kuin katsomossakin!

Tässä vielä videopätkä siitä yhdestä onnistujasta äsken puhutussa kisassa. Tietenkin kameran akku kuoli juuri ennen sitä, mutta kännykkä pelastaa! 

video


10 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoinen ja kiva postaus! :)

    VastaaPoista
  2. Tää oli tosi hyvä postaus ! Mukavasti hyviä kuvia ja mielenkiintosta tekstiä. Toi hevosen (aiheetta) rankaisemin on kyllä niin väärin ku olla ja voi... pistää aina niin vihaks ku sellasta näkee.

    Nuorten hevosten luokissahan aika usein on käytäntönä pitää valmistautuva ratsukko radalla, niin on vähän seuraa siellä. Tosi usein näkee kyllä ihan kaikentasoisissa luokissa, juurikin ajan säästämisen takia :)

    Ja noita tyhjiä vesimattoja näkee myös. HIHSissä siellä on vettä, mutta veikkaan että monesti sitä pidetään veden kanssa vähän ongelmallisena joten on helpompi lätkästä esteen alle pelkkä matto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit! :)
      Aaa, tuolla taas nuorten luokassa ei ollut kuin yks ratsukko kerrallaan, niissä myöhemmissä isommissa luokissa sit oli kaks. Se junnuluokka olikin aikataulusta myöhässä, et varmaan siitä syystä. :)

      Poista
  3. Ihn sika hyvö postaus (:
    Tuntu et oli itekki paikalla kun kuuli sulta kaikki törkeimmät asiat (:

    P.S hyvä kuvia (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyvä että oli mieluisa! Pelkäsin vähän että tulee liian pitkä ja melkeen 40 kuvaa, miten saan nää mahtuu niin et tän jaksaa kattookki.. :D

      Poista
  4. Heeei ihana ja kattava postaus tää :))

    VastaaPoista
  5. et muuten varmaan tienny, mut se kirjava poni siinä motocross-show'ssa joka hyppäs sen aidan yli niin se on mun vanha poni..
    mut kuulemma on poni ja ratsastaja ihan kunnossa, vaikka hurjalta näyttikin.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Tiesin et maailma on pieni, mut huhhuh... :D No mut tosi hyvä kuulla ettei sille käynyt pahemmin. :)

      Poista
  6. Upeita kuvia! Mimmonen kuvauskalusto sulla on? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olosuhteet ei olleet kyllä parhaimmasta päästä, et heitin monta sataa kuvaa suoraan roskikseen - onneksi räpsin kuin hullu. :D

      Mulla on Canon EOS 550D kittiputkella (18-55mm) ja pidempi Canonin putki (70-250mm muistaakseni), jolla kaikki tän postauksen kuvat ja videot (paitsi toi kännykkävideo) on kuvattu.

      Poista

Kommentit ja kehitysideat otetaan aina ilolla vastaan! :)