Yleisleiri Tuiken tallilla

Nyt on hiljaista. Leiriläiset lähtivät eilen takaisin koteihinsa ja minutkin valtasi haikeus. Leirin päätös tuntui yllättävän vakavalta ja lopulliselta, tuli kumma tunne että pitäisiköhän minunkin lähteä kotiin. En lähtenyt ja aamulla se tunne oli tiessään. Vaikka leiriläisten kanssa oli hurjan hauskaa, on tämä maaseudun rauha myös tavoittelemisen arvoista.

Kertailen tähän vielä leiriviikon tapahtumia siitä eteenpäin mihin viime postauksessa jäin - nyt kun lopultakin on siihen aikaa!

Tiistain teoriassa käsiteltiin luonnollista hevosmiestaitoa. Tuike näytti alkuun tammansa Gamillan kanssa, miten maastakäsinharjoitteita voi tehdä ja sen jälkeen leiriläiset tekivät perässä. Pääsin itsekin kokeilemaan, ja vaikka tämän olisi pitänyt olla minulle äärettömän helppoa ja "tähtihetkeni" missä pääsen loistamaan taidoillani, ei minun suoritukseni eronnut leiriläisten menosta juurikaan. Enemmänkin se oli sellainen nöyrtymisen ja oppimisen hetki. Narun päässä oli herkkä, minulle vieras hevonen ja Tuiken näyttämä tyyli hieman erilainen kuin mitä itse Ystävän kanssa käytän. Hyvä se oli kokeilla - ei sitä muuten tiedä mikä itselle sopii - ja tärkein juttu minkä huomasin, oli tarkkuus. Yllätyin itsekin miten suurpiirteisesti toimin Tuikeen verrattuna eikä se hevosten kanssa yleensä ole hyvä juttu. Tarkkuus kulkee käsi kädessä johdonmukaisuuden kanssa. Tässä siis mulle petrattavaa, ja loppuviikon kiinnitinkin siihen enemmän huomiota aina hevosten kanssa toimiessani.

Tuike ja Gami

Keskiviikkona minulle tarjoutui tilaisuus päästä opettamaan eli vedin tytöille päivän teoriatunnin. Haimme Make-ponin talliin ja kertasimme vähän perusasioita varusteista. Mihin kohtaan hevosta satula tulee, miten pintelit laitetaan, miten hevonen suitsitaan... Maken lisäksi mukaan pääsi Rietu-ruuna, jolle testasimme kuolaimettomien suitsien pukemisen.

Tämä ja muut teoriatunnit tällä leirillä on minusta olleet kivoja siksi, että eteen ei tyrkätä kasaa monisteita ja kuunnella pitkällistä luentoa, vaan suullisen ohjeistuksen lisäksi lapset pääsevät oikeasti toimimaan ja kokeilemaan teoriassa käsiteltäviä asioita. Vetämässäni teoriassa en tainnut itse laittaa hevosille yhtäkään varustetta tai edes solkea kiinni, niin monta innokasta kättä oli aina pystyssä, valmiina näyttämään osaamisensa.

Ratsastustunneilla on tehty yhtä sun toista. On menty maastoon, lännenratsastusta, ilman satulaa, esteitä, ratsastusta omien lempibiisien tahtiin, vikellystä... Näistä hillittömintä on ollut ehdottomasti tuo jälkimmäinen. Todettiin yhdessä, että hauskimmillaan hevosen selässä apinointi on kaverin kanssa. Kuvaajallakin riitti naurussa pitelemistä.

Kukka ja Gamilla

marakatit Rietun selässä

Kukka ja Rietu estetunnilla

Roki ilman satulaa -tunnilla

Keskiviikkoiltana pidettiin jännittävä leirikaste, jossa leiriläiset olivat Tuiken orjia ja silmät sidottuina tehtäviä suorittamalla lopulta vapauttivat itsensä. Illan päätteeksi tytöt toimivat minulle kuvausassareina ja juoksentelivat Timantti-varsan kanssa laitumella.Varsaa ei ihan kauheasti juuri sinä iltana innostanut juoksentelu, mutta sentään jokusen laukkakuvankin satuin siitä näppäisemään.

Torstain teoriassa oli aiheena ruokinta. Ensin vähän luentotyyppisesti ja sen jälkeen leiriläiset pääsivät ruokkimaan hevosia itse. Torstaina meillä oli myös leirinuotio, jossa käristimme makkaraa ja ruokailun päätteeksi opetin tytöille vähän rivitanssia.

Viimeisenä leiripäivänä perjantaina ryhmäjakoa muutettiin aamun toivetunneille siten, että lisää vikellystä haluavat laitettiin yhteen ryhmään ja kouluratsastuksesta kiinnostuneemmat omaansa. Teoriatunnilla tytöt pääsivät seuraamaan Pektus-jättiläisen kengitystä ja iltapäivällä pidettiin leirikisat.

Leirikisan radalla oli erilaisia esteitä, mm. yli ratsastettava pressu, pujottelu ja pieni hyppyeste. Kisoista ei nyt tullut kuvia, sillä sain tärkeän tehtävän kellottajana. Kyseessä oli siis nopeus- ja tarkkuuskilpailu - pudotetusta puomista tai pressun menemättä jättämisestä ynnä muista virheistä tuli aina 10 sekunnin aikasakko. Pieni Make-poni osoitti pätevyytensä viemällä isojen hepojen nenien edestä sekä 1. että 2. sijan - vaikka toiselta radaltaan tuli aikasakkoja ja toisella viilettikin maalilinjan ohitse ja joutui koukkaamaan takaisin.

Siihen se leiri sitten loppui, kaikki hyvillä mielin. Tytöt puhuivat jo, että ensi vuonna samalla porukalla uudestaan - leiriavustaja mukaan lukien. :)

Make