Kuvanmuokkausta

Sain lukijaltani Heidi W:ltä toiveen kirjoitella enemmän valokuvauksesta ja siihen liittyvistä jutuista. Sain äkkiseltään inspiraation muokata muutaman tilannekuvan Miinasta ja sen huoltotiimistä viikon takaisissa matkaratsastuskilpailuissa. Kisoista tulee oma postauksensa vähemmän taiteellisine kuvineen myöhemmin. 

Kerrottakoon heti alkuun, että minä en ole niinkutsuttu "photariwelho". En ole näppärä sen kanssa, en osaa tehdä kovin paljon ja itseasiassa olen aika laiska etsimäänkään itselleni uusia toimintoja. Tästä syystä odotan todella innolla pian alkavaa kuvanmuokkauskurssia, jonka olen jo kertaalleen käynyt. Tällä kertaa Photoshop on minulle ennestään tuttu ohjelma ja osaan niitä koulun mäkkikoneitakin käyttää, niinpä odotan saavani kurssista enemmän irti. 

Sanotaan sekin, että tässä postauksessa puhun siitä miten minä muokkaan kuvia. Käytän photaria, mutten poissulje muita vaihtoehtoja enkä nyt myöskään perehdy tarkemmin, miten juuri photarilla asioita tehdään, vaan yleisesti miten minä haluan kuvia muokata. Samat jutut voisin tehdä monella muullakin ohjelmalla. 

Yleensä kun muokkaan kuvia, teen kolme asiaa: säädän kontrastin ja valoisuuden, säädän värit ja rajaan kuvan. Tällä kertaa olin yllättänyt itseni ja ottanut todella paljon kuvia, joita ei tarvinnut koneella rajata - mikä olisi ihan kunnioitettava tavoite valokuvatessa. Niinpä näissä kuvissa olen muokannut vain kuvan omia ominaisuuksia.

Jos olen kuvannut sellaisia kuvia, joiden tulee esittää kohde julkaisukelpoisesti (esimerkiksi arabinäyttelyissä, joissa otettuja kuvia omistajat haluavat Sukupostiin tai niitä menee lehteen, ja silloin kuvassa hevosen täytyy olla arabille sopivassa asennossa, ei siis mitään taidepelleilyä), pyrin muokkaamaan kuvat mahdollisimman luonnollisesti. Taiteen laji jo sekin, ja kontrastin sekä värien ystävänä mulla menee välillä överiksi. Tähän kasaan muokkasin enemmän sillä taiteellisella silmällä, mutta osan kuvista myös luonnollisemmin. 

Käytännössä se luonnollisuus tarkoittaa siis, että ihan silmämääräisesti säätelen noita edellämainittuja ominaisuuksia, mutten lähde liikaa leikkimään ja seikkailemaan. Seikkailu on myös hauskaa, mutta silloin kuva on menossa ihan muihin tarkoituksiin - kuten tällaiseen valokuvauksesta kertovaan erikoispostaukseen. 

~ ~ ~

Alla ovat ensimmäiset valitsemistani kuvista. Tämän nähtyäni halusin kokeilla, näyttääkö se paremmalta mustavalkoisena, mutta muokkausvaiheessa en ollut yhtään varma siitä. Joistain kuvista näkee heti, että se näyttää paremmalta mustavalkoisena. Ne kuvat oppii kokeilemalla erottamaan. Tästä epäröinnistäni johtuen, tämä kuva on muokattu kolmella eri tavalla. Ensimmäisessä  mustavalkoisessa kontrastilla ja valolla on leikitty tavallista enemmän, ihan tarkoituksella haettu taiteellisempaa näkökulmaa. Mustavalkokuva kestää sen paremmin kuin värillinen ja harmaaskaala luo myös oman tunnelmansa sekä dramatiikkansa kuvaan. Kuva on tarkoituksella ei-niin-luonnollinen, toki mustavalkoisena pystyy ja kannattaa niitäkin tehdä. 

Toinen kuva on täysin samoilla valon ja kontrastin säädöillä värikuvana, jossa ei ole säädettu värikylläisyyttä lainkaan. Siitä näkee hyvin, miten överiksi homma menee, jos värillistä kuvaa lähtee liikaa säätämään, sillä kontrasti vaikuttaa myös väreihin. Tämäkin on oma ilmaisukeinonsa enkä sitä pois sulje tai hauku rumaksi - muokkaan itsekin joskus tällaisia. Seuraava kuva on luonnollisesti muokattu, vain pienillä säädöillä, ja alin on alkuperäinen kuva.

Tässä näkee, miksi välillä rajailen kuvia jälkikäteen. Alkuperäinen ei ole läheskään
 niin intensiivinen kuin rajatut versiot, joissa esitetään vain olennainen.

Seuraavan kuvan nähtyäni tiesin heti, että haluan tehdä siitä mustavalkoisen. Tykkään kuvasta juuri siksi, kun se on tarkka vain satulan kohdilta ja vaikka kuvattava kohde on ollut hevonen, sen pää jää epätarkaksi. (Ehkä haluan alitajuisesti korostaa Miinan ominaisuuksia ratsuna tuolla satulatarkennuksella? ;) Kontrastia vääntämällä halusin juuri tätä syväterävyyttä korostaa entisestään ja tämä kuva on siinä suhteessa poikkeus, etten ole varmaan koskaan ennen laittanut näin paljon lisää kontrastia. Nyt käytin kolmea eri kerrosta pelkkää kontrastia ja valonsäätöä. Luonnollisesti muokatessa yleensä 1 kerros (photarissa puhutaan layereistä) riittää hyvin, joissain kuvissa käytän kahta.

Alempana taas alkuperäinen, muokkaamaton kuva.

Seuraavassa pari kuvaa huoltopaikalta. Mukana Mirja ja Roosa, jotka olivat mun lisäksi Miinan huoltotiimissä kisojen ajan. Tätä ensimmäistä on säädetty tummemmaksi, sillä vaaleat kohdat (mm. Mirjan kasvot) alkoivat ns. palaa puhki heti kun kontrastia meni säätämään. Tässä siis Miina näyttää hyvin tummalta, mikä mielestäni sopii tähän kuvaan hyvin. Ja jälleen kerran toimii paremmin, kun on sitä kontrastia lisätty.

Tässä alla nyt ensimmäiseksi ihan alkuperäinen kuva väreineen. Tykästyin tähän, vaikka joku toinen kuvaaja olisi kyseisen kuvan saattanut jo poistaa, kun kamera on tarkentanut vain reunoilla oleviin asioihin (autoon ja Roosaan). Minusta nämä terävöityneet kohdat kehystävät hienosti kuvaa, ja luovat tunnelman tilanteen kauempaa katselemisesta. Ja vaikka Miina ja Mirja ovat epätarkkoja, kuvaa katsoessa ymmärtää, että tässä on kyse nimenomaan näiden kahden välisestä hetkestä. Jälleen kerran, erilaisia ilmaisukeinoja, joilla voi kameran kanssa leikitellä. Tämän kuvan kohdalla se oli tosin puhdas vahinko, josta jälkeenpäin olen kovin iloinen. 

Matkakisoissa käytin koululta lainaamaani objektiivia Canon EF 85mm f/1.8, joka on tässä syväterävyyden säätämisessä huomattavasti parempi, kuin omat objektiivini. Varsinkin tämän kuvan kohdalla se tulee hyvin esille.

Muokkasin kuvan mustavalkoiseksi kahdella tapaa. Ensin tuntui, että tämä ei kaipaa niin paljon kontrastia, josta tulee lähinnä voimakas fiilis, vaan enemmän rauhaa ja eteerisyyttä. Niinpä vedin kontrastia alaspäin alkuperäisestä ihan reilusti. Tätä en ole aiemmin tehnyt varmaan koskaan, sillä kuvasta tulee helposti latteampi ja tylsä. Jotenkin tässä kuvassa se tuntui toimivan, mutta kokeilin muokata tämän myös kontrastia vähän nostamalla, jolloin jälleen tummat kohdat korostuvat ja erottuvat selkeämmin. Ehkä jälkeenpäin ajateltuna noiden kahden välimuoto voisi olla kaikista toimivin. Ensimmäisessä Mirjan kasvot sulautuvat liikaa taustaan ja toisessa taas tummat kohdat on vähän liian tummia.

Kuvat siis järjestyksessä alkuperäinen, kontrastia poistettu, kontrastia lisätty. Näistä on varmasti jokaisella mielipiteensä, mikä toimii parhaiten. (Kerrothan kommenttilaatikkoon omasi! :)

Sitten on vielä toiselta taukopaikalta pääkuva leipää syövästä Miinasta. Tässä ensin alkuperäinen, sitten värillinen, luonnollisesti muokattu kuva sekä taiteellisempi mustavalkoinen. Kuten näkyy, alun perin kuva on ylivalottunut ja olen muokatessa sitä vähän korjannut. Värilliseen muokattuun kuvaan lisäsin ihan vähän värikylläisyyttä eli saturaatiota, sekä toki kontrastia. Mustavalkoisessa oon taas ollut vielä rohkeampi kontrastin ja valon kanssa.

Vertaamalla alkuperäistä ja keskimmäistä kuvaa, näkee sen mitä yleensä teen kuville, kun niitä blogiin laitan. Kevyt muokkaus, vain sen verran, että näkymä on luonnollinen sekä silmää miellyttävä.

Sen jälkeen kun aloin käyttää photaria, aloin saada enemmän kehuvia kommentteja kuvistani sekä kyselyitä kamerastani tyyliin "mikä kamera sulla on kun saat sillä näin hyviä kuvia". Minusta tuntui, että moni ajatteli pelkän kameran riittävän. Tässä nyt on näitä alkuperäisiä mistä todeta, että ei se valitettavasti riitä. :) Ja käsittelinhän minä kuviani ennenkin, samalla kameralla otettuja. Mutta ilmaisohjelmalla, Picasalla, joka ei ihan näin laajoja mahdollisuuksia tarjoa kuvien käsittelyyn.

Valokuvaajan työstä pieni osa on se kuvan ottaminen. Sen jälkeen tulee kuvien läpikäyminen, huonojen poistaminen ja hyvien valitseminen. Ja sitten kuvien käsittely, jonka jälkeen toimitus asiakkaalle (esimerkiksi näistä matkakisoista lähetin Päiville ratsastuskuvia hänestä ja Miinasta). Vaikka "työ" on mielekästä, liika on aina liikaa, eikä taida kaikki valokuvista tykkäävät ja niitä tilailevat miettiäkään, kuinka paljon hommaa kuvauksien jälkeen vielä onkaan. Mutta en halua valittaa, itsepä näitä keikkoja otan ja lupaan kuvia toimittaa, parempi jaksaa vaan! :) Ja kuvaamisesta kovasti nautin. Senpä takia mulla on yleensä vielä edelliset muokkaamatta, kun jo ryntään kamera kaulassa seuraaviin kuvauksiin. 

Tähän loppuun vielä yksi juttu, mitä toisinaan teen joillekin kuville: retusointi. Photarissa käytän kloonityökalua, jolla maalailen kuvasta löytyvää taustaa sen kohdan päälle, minkä haluan häivyttää taustaan. Tässä arabinäyttelyissä kuvatussa esimerkkitapauksessa muokkasin kuvasta pois Kastanan esittäjän käden sekä taluttimen ja osan ketjuista. En ole kovin kärsivällinen, jälkeni ei ole hirmu tarkkaa, niinpä en näitä kovin usein tee. Tämän kuvan kohdalla halusin yrittää, kun oli helpoimmasta päästä taustansa suhteen ja onnistuin mielestäni ihan kelvollisesti. 

Minkälaisia ajatuksia, kysymyksiä & mietteitä tämä postaus herätti? :)