4. marraskuuta 2012

Mistä tietää mitä oikeasti haluaa?



Kertokaapa mulle. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en itse pysty hahmottamaan, mitä oikein haluan. Miinasta luopumisen jälkeen pakka on edelleen hajalla. Sopivat hevoset on liian kaukana, ja todennäköisesti nekään ei ole "sopivia". Oon nyt kokeillut kahta hevosta, joista en löytänyt mitään vikaa. Hienoja hevosia, jotka vastaa mun tarpeita harrasteratsastajana. Ne ei vaan ole "just mun tyyppisiä hevosia".

Mikä se sellanen hevonen sitten on? Päivi kysyi multa tänään autossa, kun ajeltiin tallilta pois, että "Onko sellasta hevosta olemassa, mitä sä etsit?" Vastasin että ei. Ehkä joskus olisi, jos hommaisin hirveän läjän rahaa, kahlaisin läpi miljoona hevosten käsittely- ja koulutuskurssia, ostaisin varsan suoraan kasvattajalta ja tekisin siitä just sellaisen kuin haluan. Ja hyvällä todennäköisyydellä sekään ei menis juuri niin kuin haluan, tietenkään. Puhutaanhan nyt oikeasta elämästä. Aina sattuu ja tapahtuu.


Olin tänään Päivin mukana Miinan uudella tallilla, koeratsastamassa Miinan karsinanaapuria Hetaa. Tästä mahdollisuudesta olin aika innoissani, sillä pääsisin näkemään Miinaa viikoittain. Heta on sympaattinen 6-vuotias pv-tamma. Toimi kentällä lännenkamoilla, enkkupenkkiä kokeilin myös ja maastoilua. Kätevä pakkaus, meni mistä pyydettiin, teki mitä pyydettiin... Miksi en sitten julista sitä uudeksi vuokrahepakseni nyt heti? Koska. Tähän on monta pientä syytä, jotka yhdessä on tarpeeksi suuria.

Kulkeminen. Autottomana joutuisin pummimaan kyydit Miinaa liikuttavilta. Joo, se onnistuis varmaan ihan ookoo, mutta tähän yhtälöön lisätään se, että Hetaa liikuttaa omistajansa lisäksi jo ennestään kaksi vuokraajaa. Niinpä mun pääseminen tallille olis about viidestä muusta ihmisestä kiinni. Hiukan hankalaa.

Se minkä tiedän varmaksi on, että haluan hevosen joka pysyy. Sellasen jota voin ratsastaa vuosi toisensa jälkeen ja jonka kanssa yhdessä kehitytään koko ajan. Heta taas on myynnissä. Pikkuvikaisena se on loistava maastomopo ja kestää hyvin käyttöä, vaatii vaan aktiivista liikuntaa. Toivon että joku hevosrakas sen ostaisi, joku jolle kisaaminen ja kentällä hinkkailu ei ole tärkeintä. Mun tarpeisiin Heta ehkä riittäisikin, mutta tuossa jo tulikin liuta riittävän painavia syitä jättää asia sikseen. Jos joku tämän perusteella tammasta kiinnostui, tässä linkki myynti-ilmoitukseen. Itse en saanut aikaiseksi kuvata tänään, mutta omistajan ottamia kuvia ja videoita löytyy täältä.


No mitenkäs se Riima sitten? Miksen sitä vuokraisi? Sinne pääsen kyllä julkisilla - tunnin välein. Se ei ole lähdössä minnekään ja niin pois päin. Emma kuvaili hyvin kommentissaan aiempaan postaukseeni Riimasta, että se on välillä "tosi erikoinen sekoitus herkkyyttä ja tuupattavuutta". Sitä ehkä yritin aiemmin selittää, en vaan osannut muotoilla oikein. Ei se että hevosta pitää pyytää eteenpäin, vaan se, että Riiman kanssa en tiedä koska pitää pyytää ja koska ei. Ajan kanssa oppisin sitäkin ratsastamaan, mutta nyt päästään takaisin alkuun: onko se sitä mitä oikeasti haluan?

En minä tiedä. Haluan hevosen, joka on maastovarma, muttei pystyynkuollut, herkkä muttei liian herkkä, taitava western-polle mutta toimii myös enkkukamoilla, asuu kätevän matkan päässä, on riittävän edullinen näin opiskelijalle, omaa mukavan omistajan, ja satulan joka sopii just mun takapuolelle, antaa mahdollisuudet rentoon harrasteluun sekä tavoitteelliseen valmentautumiseen ja kisaamiseen, toimii myös maastakäsin esim. irtojuoksutuksessa, ja muutenkin sellanen symppis kaveri joka on aina hyvällä tuulella.

Et jos jollain on tarjota tällasta, let me know. Sillä välin koitan löytää tien alas pilvilinnoistani ja päättää vaikka alkuun sen, tyytyisikö nyt hakemaan hevosta vain rentoon maastoiluun vai jättäisikö vuokrailun hetkeksi kokonaan tauolle ja kävis vaikka tunneilla silloin tällöin. Jotenkin nyt tuntuu, että jälkimmäinen vois olla järkevää.

17 kommenttia:

  1. Onhan tossa toivetta, mutta ei pitäisi olla mahdotonta. Tai mä ehkä jatkaisin etsintää, mutta voithan sä silti olla hetken ilman vuokrista? Siis koittaa löytää sellasen mikä miellyttää ja muuten taukoilla ja käydä tunneilla välillä. Toisaalta taas mikset voisi joustaa jostain kriteeristä (+ siitä että haluut kaverin moneksi vuodeksi) ja ottaa jonkun väliaikaisemman vuorahevosen joka täyttäisi edes suurimman osan toiveista? Toisaalta ei siihen ehkä tuu sellasta "tunnetta" jos ajattelee et kestää vaa hetken jne... En tiiä, ei tähän varmaan oo mitään oikeaa vastausta, tee niinkuin susta parhaalta tuntuu, tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon tullut itsekin vähän siihen tulokseen, että ehkä luovun noista kriteereistä, otan vuokralle jonkun peruskivan humman ja lähden ilman mitään erityisiä tavoitteita tai stressiä kattomaan että mitä tulee. Ehkä tarviinkin nyt sellasta aivot narikkaan -maastoilua, jonka jälkeen tulee taas se hinku päästä viilaamaan kentälle. Ehkä siihen mennessä markkinoille ilmestyy "juuri se hevonen". :)

      Poista
  2. Jos haluat hepan, joka on aina hyvällä tuulella, älä ala vuokrata tammaa :D

    Mikään hevonen ei ole suoriltaan tuollainen vuokraajalle. Riima on tuollainen minulle, miinus tietty enkkukamat nyt tällä hetkellä budjettisyistä mutta jokaiselle on se perseen alle sopiva heppa jossain.

    En toisaalta suosittele vuokraamaan hevosta joka mietityttää, kokemuksesta sen tietää että muutaman kuukauden kuvioissa pyörivä vuokraaja, joka sitten lopettaa on enemmänkin rasite kuin minkäänlainen hyöty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on tosi ristiriitainen toive, sillä mä tykkään tammoista enemmän just sen takii, että niistä ei koskaan tiedä millä tuulella tänään ollaan. :D Se oli ehkä vähän liioittelua, korostamaan tota mun sekavien toiveiden määrää. :--)

      Ja tuokin on ihan totta, ei ne aiemmat vuokrahepatkaan ole luottaneet ja näyttäneet parhaita puoliaan ekan kerran kun satulaan istahdin. Se ottaa aikansa, mulla vaan tuntuu olevan nyt joku hirveä kiire. Ehkä sellanen ahdistus jäänyt siitä Miinasta luopumisesta, että pääsi jo niin pitkälle sen kanssa ja nyt pitää alottaa alusta... Niin tavallaan ei jaksaisi nähdä sitä vaivaa ja etsin täydellistä valmista pakettia - ja petyn kun sellaista ei ole olemassa.

      Että joo, kuten tossa Joannalle vastasin, koitan löytää sellasen hevosen, joka vaikuttaa perusjärkevältä ja katellaan sitten mitä tulevaisuus tuo. :)

      Poista
  3. Mulla oli toi vähän toi sama tilanne sillon maaran jälkeen.. :/ Sittenku menin kokeilee Roopea, se tuntu aluks tosi hyvältä, mut nyt loppuu kohden oli aina hirveetä lähtee tallille, eikä ois millää jaksanu, niin lopetin sitte ihan hyvillä mielin ja aloin käymää ratsastustunneilla, ja taas into palas :)

    Mut etköhän säki viel löydä jonkun joka oikeesti kiinnostaa ja tuntuu kivalta !:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, miten pitkiä ja rakentavia kommentteja tähän aiheeseen on tullut!

      Voi ei, harmi että teillä meni noin. :/ Tuntuu että itellekin ne tunnit tekis tosi hyvää, mut luulen et nyt saatoin löytää sellasen humman, jolla voisin vuokrailun ohella ottaa tunteja myös. :) Toivottavasti sullekin löytyy hyvä heppa, sitten kun sellasen taas haluat!

      Poista
  4. Aina sitä on vähän hukassa uuden hevosen kanssa. Jos on fiksu eläin, ei se anna mitään muutamalla ekalla kerralla. Hyvän hevosen kunnioitus (huomio) pitää ansaita ;) Tsemiä uuden vuokriksen etsintään. Tunneilla käyminen on aina hyvä, vuokrasi hevosta tai ei :)

    Hieman OT: miltä tuntui Azira noin herkkyyspuolella? Oon noita arabeja kolunneena tullu siihe tulokseen että 'herkkä' ei välttämättä sano mitään. Toiset on herkkiä reagoimaan, toiset epävarma-herkkiä, toiset hernenenuun-herkkiä, toiset herkkiä fyysisille jutuille jne jne... ;D Ihmiset myös tarkottavat eri asioita puhuessaan herkistä hevosista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on muuten ihan totta - oikeestaan koko kommentti sanasta sanaan, mutta enempi meinasin nyt tota herkkyysasiaa. Itekin meinaan varmasti hevosesta riippuen eri asiaa vaikka samaa sanaa käytänkin. :)

      Ei Azira ainakaan pohkeelle ollut mitenkään erityisen herkkä, varsinkin siinä tunnin lopussa sain ihan taistella että asiat menee perille. Herkin se oli istunnan virheille ja ympäristön houkutuksille (lue: ihana orimies aivan siinä vieressä!).

      Sanoisin että Miina on myös istunnalle kaikista herkin. Siitä se lukee salamannopeasti, jos edes ajattelen laukannostoa lähitulevaisuudessa - ja sit sitä jo mennäänkin. :D Hieno ominaisuus silloin, kun ratsastaja hallitsee oman kehonsa täydellisesti. Meikäläinen tarttis kyllä lisää istuntatunteja ja pilatesta vielä... :--)

      Poista
    2. Tieto lisää tuskaa: ja mistä tiedät, että esim. pohkeiden tunnottomuus johtuu siitä, että hevonen on istunnalle niin herkkä ettei liiku pohkeesta koska istut vastaan? :D Esim. vaikka Sima on pohkeelle yleensä herkkä, väistöt on mulle äärettömän vaikeita kun istun yleensä väärin. Eli Sima ei tahdo väistää pohjetta oikein kun istun väärin. Tai jotain x)

      Poista
    3. Tuokin pitäs asiantuntijan kanssa selvittää. :D Ja mun istunta ei omasta mielestä ole erityisen vakaa, et ihan perushyvä, mutta tilanteen tullen heilun ku heinämies. Yhen koulutunnin Miinalla menin sillon kesällä ja sillon tää opettaja oli sitä mieltä, että istunta on ihan riittävä (sillon mietittiin helppoo Ceetä jos kokeilis kisata et en tiiä mihin muuhun se riittää :D).

      Poista
    4. Mua häirittee kun aina puhutaan "istu syvälle satulaan". Oon sit kuvitellu et sinne oikeesti pyritään vajoomaan ku sementtikengissä merenpohjaan. Noh, ei sitä sillain saa hevosta liikkumaan ilmavasti *huoh* Piti sit opetella uus istunta joka tällä hetkellä on "kevyt laatikko", jota pitää 'nostella' paikasta toiseen eikä raahata ;)

      Poista
    5. Huh, kuulostaa siltä et tosiaan tarviin niitä istuntatunteja. :D Mitään hajua tuollasesta..

      Poista
    6. Älä ny! Tai sitten sulla on ihan oikea istunta - ainakin tuon kannattelun osalta :D

      Poista
  5. Oot ihan liian vaativa (: Jokanen hevonen on yksilö, eikä kukaan tule koskaan vastaamaan täydellisesti kuvailemiasia asioita. Aina löytyy jotain "vikaa", mutta ei se sano etteikö se olisi täydellinen pakkaus kaikkine vikoineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niinkö? :D Joo ihan tarkoituksella liioittelinkin tota kuvausta haluamastani hevosesta, korostaakseni näitä mun sekavia ajatuksia. Kuten muissa kommenteissa totesin, oon nyt koittanut miettiä mikä on tärkeää ja mistä kriteereistä voin luopua. Aika varmasti löytyy ihan hyvä hevonen sitten. :)

      Poista
  6. Toi on vähän sama homma kuin se unelmamies: pitää olla hyvännäköinen, mutta ei saa itse tietää sitä, pitää olla hellä, mutta kuitenkin raju, pitää olla rikas, muttei sitten kuitenkaan.... :D

    VastaaPoista

Kommentit ja kehitysideat otetaan aina ilolla vastaan! :)