hevosterapiaa nilkkavammaiselle
Huomioo! Jos et vielä ehtinyt huomaamaan, tekaisin juuri uuden kyselyn tuonne oikeaan ylälaitaan ja siihen voi toki vastata vaikkei vakituinen lukija olisikaan! :) Koitan kartoittaa vähän, että lukeeko tätä blogia enemmän enkku- vai western-puolen ihmiset: kannattaako mun selittää tarkkaan näitä länkkäritermejä vai jauhanko sitten vaan vanhaa tietoa lukijoille. Ja tietysti kiinnostaa moniko ei-hevosihminen tätä seuraa. :) Sitten itse aiheeseen:
Tämä asia ilmeni siis vasta tänään, joten eilen treenasin kentällä hiki hatussa kisoja varten. :D Eipä siitä kyllä haittaa ollut kellekään, Päivi kuitenkin menee pari luokkaa niissä kisoissa ja minä kuvailen, niin hyvä vaan että tulee Miinan harjoiteltua näitä ratoja vähän etukäteen. Radat on siis näkyvissä netissä ja ne näkee täältä, mutta ton trail-radan kopsasin ja länttäsin tähän suoraan näkyville. Munhan oli tarkoitus mennä sekä trail että horsemanship, molemmat walk & jog -ratoina. Huomiselle olin säästämässä horsemanship-treeniä, joten eilen keskityttiin trailiin.
Rata siis alkaa jogissa, puomien yli vasemmalle kaartaen ja puomikujaan. Stoppi ennen mutkaa ja peruutus ulos. Käynnissä puomien yli, käännös ja laatikkoon. 360 asteen käännös oikeaan, käynnissä ulos neliöstä ja jogiin. Ennen siltaa siirtyminen käyntiin, sillan ylitys ja sidepass puomin yli portille. Lopuksi vasemman käden työntöportti.
Nykyisellä tallilla on puomivarasto aika heikko: neljä puomia + yksi katkennut eli kaksi pätkää. En siis saanut rakennettua koko rataa kentälle, niin kyhäsin puomeista radalla ensimmäisenä esteenä olevan puomikujan/kolmion. Tätä harjoiteltiin käynnissä ja ravissa, kokonaisuudessaan ja osissa. Aika vähän kolisi puomit ja Miina liikkui nätisti ja varmasti, mutta ei jaksanut seisoskella. Puomikuja meni alkuun hyvin, sitten alkoi sivuaskelten tarjoaminen, mistä seurasi kolahduksia ja siitä taas Miinan hermostuminen. Täytyy vaan itse olla tarkempi avuissa, ettei tamma sekoita peruutusapuja sidepass-apuihin.
Miinan kauhu (Marin tallilla)... mitä jos se lyö pepulle niin kuin viimeks?!
Sidepassiin olin tyytyväinen. Se kokeiltiin ongelmitta ensin ilman puomia ja sitten puomin kanssa ihan yhtä hyvin, kun purin tuon kolmiohässäkän ja muutin sen neliöksi. Ei kolissut yhtään! Neliö oli toinen meidän bravuureista, se meni nappiin ihan joka kerta, vaikka se on aika haastava tällä radalla. Mari opetti, että kun neliössä pitää kääntyä oikealle, kannattaa mennä sisään vasemmasta reunasta, niin saa enemmän tilaa kääntyä. Tietenkin jos haluaa tossa radalla sen tehdä, niin saa aika tiukasti käännellä heppaa noiden puomien jälkeen heti. Onneks Miina on niin ketterä ja kääntyy tosi pienessä tilassa. :) Koitin tehdä kaikista tehtävistä mahdollisimman vaikeita, puomikujasta kapean ja laatikosta pienen, jotta ne sit kisoissa tuntuis helpommilta hevosenkin mielestä. Tääkin näitä Marin kullanarvoisia oppeja. :)
helppo nakki!
Sillan jätin turhaan raahaamatta kentälle, sillä se on aika selkee juttu ja jos haluaa, niin sen ehtii Päivi vielä ens viikon aikana testaamaan. Muutoin tein radan siinä muodossa kuin se on, kaikki siirtymiset käännökset ym. Olin aika tyytyväinen loppujen lopuksi ja siinä mielessä kyllä harmittaa, etten sit osallistukaan, mut en usko että sillä suorituksella ois mitään huippusijaa tullutkaan. Hyvä mieli ja kokemusta, onneksi niitä saa sivusta katsomallakin, ainakin pienen osan siitä. :)
Marin tunnilta joskuuus.. huhtikuulta?
Sulle on haaste blogissani! :)
VastaaPoistaPuomikujassa peruuttaessa oli Siman kanssa ainakin tärkeää, ettei ruvennut korjaamaan jos tamma lähti keikauttelemaan pyllyään sivuille. Sima kun reagoi korjausapuun tsiljoonasosasekunnissa ja keikautti pyllyn toiselle puolelle ennen kuin ehdin tajuta. Sitten se oli semmosta vasen-oikee-vasen-oikee sählinkiä, puomit sinkoili ja tamma hermostu.
VastaaPoistaKääntyily puomikujassa korjaantui meillä näin: ohjat vähän enemmän tuntumalla (itseni, ei niinkään hevosen takia) ja pyydän hevosta peruuttamaan jo pysähdyksestä. Eli ei jäädä paikoilleen keräämään kierroksia. Pidän tiukasti huolen, että katse pysyy horisontissa enkä katso alas tai sivuille, joten paino pysyy keskellä. Sitten kun sujuu näin, voi jo ohjiakin ja pysähdysaikaa pidentää. Näin meillä :)
-Miia-
Ihanaa kun jaksat kommentoida näin pitkästi ja taas tuli hyviä neuvoja, kiitos! :) Uskon että just tuo on meilläkin - arabiratsukko kun ollaan myös - ongelmana että jos jää aloilleen, kerääntyy ne kierrokset ja sit mennään joka suuntaan ja vauhdilla.
PoistaMeillä sitten lopulta häsäämisen syy on joko hevosen malttamattomuus (ei ole kuulolla) tai sitten ite rupee sohlaamaan ja hevonen alkaa ylireagoimaan ihan kaikkeen. Mulla on youtube-video, jossa näkee kuinka peruuttaminen on Siman bravuuri ja onnistuu mukavasti silloinkin kun kuski on vähän hukassa ;) Jos kiinnostaa käydä vilkaisemassa: http://www.youtube.com/watch?v=bVZavcDka6o&list=UUmxb8L585N3NwG6-RKndwLA&index=3&feature=plcp
PoistaOi waau, on kyllä hyvännäköstä menoa. :)
Poista