Mukana leirillä ollut Henna oli onnistunut saamaan videolle aiemmassa postauksessa mainitun, yhden henkilökohtaisen ratsastushistoriani kohokohdista. Ei sitä varmaan voi tarpeeksi hyvin kuvailla eikä sitä mitenkään voi ymmärtää ennen kuin itse sen kokee. Kun on parikymmentä vuotta puuhannut hevosten kanssa eikä ole osannut edes kuvitella pystyvänsä tällaiseen. Niin juurtunut sitä on käyttämään niitä apuvälineitä, ettei aina muista kokeilla ja herkistää hevosta pienemmille avuille. Videosta tosin näkyy, ettei nuo munkaan avut ihan hirmu pieniä ole... :) Välillä pitää liioitella - ja tällä kertaa se toimi!
PS. Sit kymmenen vuoden päästä postaan samanlaisen videon musta ja Päikästä. Tällä viikolla voidaan alottaa siitä että ei tarvii ihan järkyttävästi vetää ohjista.
Mekin ollaan mukana tuossa kymmenen vuoden tavoitteessa. :D Jos sitä joskus peruutus sujuisi edes ihan kaikilla varusteilla ilman, että Tahvon pää hipoo pilviä ja venkuloidaan serpentiiniä..
VastaaPoistaAinakin ollaan realistisia! :)
Poista