Ennen järvelle saapumista stopattiin Rakveren kaupungissa ostoksilla ja päätettiin piipahtaa myös Rakveren linnassa, kun ei Kimmo oo sitä koskaan nähnyt. Oli se itellekin ihan hauska kokemus, vaikka jokusen kerran nuorempana siellä käynyt. Päästiin osallistumaan alkemian oppitunnille, jossa muutettiin savea kullaksi ja saatiin nämä "kultahiput" matkamuistoiksi. :) Myös kidutuskammiossa käytiin tutustumassa erinäisiin vempaimiin, joista osa jäi vähän hämärän peittoon, selostus kun oli viroksi ja venäjäksi. Tosin en oo varma olisinko edes halunnut tietää mitä milläkin tehtiin aikoinaan...
linna ulkopuolelta
hevosia!
ois ihan letkee työ heilutella kepakoita päivästä toiseen
jousiammuntaakin pääsi halukkaat kokeilemaan
alkemisti esittelemässä taitojaan mm. kuinka tehdään ruutia
jättishakkinappulat
linnoituksen sisäpihaa
ravintola
Kimmon ottama kuva tykistä
linnan muureilta näkee about koko Rakveren
ritari ratsuineen
nukke saa miekasta
kerrankin kameran edessä
hevosten lisäksi oli hanhia, lampaita ja...
...vuohia!
Rakveresta ajettiin jonkun matkaa ja päästiin lähemmäs Peipsiä. Syötiin paikallisessa kalaravintolassa, jonka menyyn hinnat on tehty paikallisille sopiviksi. Palkat on pienet ja työpaikat todella harvassa noin perämettässä lähellä Venäjän rajaa. Niinpä mun deep fried kuha-annos perunoineen ja salaatteineen maksoi 3,50 €. Oltiin Kimmon kanssa jo kaupassa pudottaa silmät päästä ku kateltiin hintoja. Varsinkin leivonnaisissa ero Suomen hintoihin on ihan järkyttävä, about neljä kertaa halvempaa...
Ja sitten lopulta, neljän jälkeen iltapäivällä, oltiin perillä. Autossa istuminen alko loppuvaiheesta hippasen kypsyttää, mut perillä oli kyllä makeeta! Kelit oli ihan mahtavat, +27 suunnilleen ja aurinkoa vaan. Mentiin samantien uimaan ja chillailtiin rannalla jokunen tunti, ennen kun alettiin koota telttoja pystyyn ja laitella vähän sapuskaa.
Peipsi on tosiaan Viron suurin järvi ja on puoliksi Venäjän puolella. Meidän leiri oli pohjoisrannikolla, joka on lähes kokonaan Viron puolella. Wikipedian mukaan järvi on leveimmillään 47km ja pituussunnassa 152km, joten vastarantaa ei pysty paljaalla silmällä näkemään. Kimmollakin tais suu loksahtaa auki, kun näki mihin tultiin. Vaikka mäkin oon tuolla useammin ku kerran käynyt, kieltämättä tuli vähän surrealistinen olo.
Kimmon terveiset Suomesta
pieni järvi
telttanaapurit iltauinnilla
muutoin koko biitsi täysin meidän
teltat ylhäällä hiekkasärkän päällä
perunat kiehumassa
Kuumuudesta, epätasaisuudesta ja tilan puutteesta huolimatta nukuttiin teltassa ihan jees ja aamupalan jälkeen painuttiin taas suoraan järveen. Vesi oli tosi lämmintä, mitä ei uskois kun on noin iso järvi kyseessä, mutta se on ihan hirveen matala. Sain kahlata yli 500 metriä rannasta ennen kuin tuli niin syvää, että varpaat vähän enää hipaisi pohjaa. Lämpötila nousi nopeesti taas lähelle hellelukemia ja jo kymmenen aikaan ranta alkoi täyttyä auringonpalvojista. Itsehän en moisiin kuulu enkä osannut aurinkoon varautua... Aurinkorasvasta huolimatta kärtsäsin selän ja pohkeet (ja mahan ja oikeestaan koko kropan) ihan kunnolla. Ainakin lähti ne tyhmät tankkitoppirajat mitkä oli tallilla tullu. :D
mistä nää ihmiset oikein tuli?
Peipsillä eikä missään sen lähettyvillä oo juurikaan turismia, joten suurinosa kävijöistä on paikallisia venäjää puhuvia virolaisia.
Hengailtiin biitsillä johonkin neljään saakka, syötiin välillä ne vähät mitä oli jäljellä ja sit pakattiin auto ja lähettiin taas ajelemaan. Käytiin Vasknarvassa, joka on aivan Venäjän rajalla sijaitseva pienen pieni kylä. Tässä kohtaa raja menee vedessä, niin käytiin joen rannalla pällistelemässä toisella puolella alkavaa Venäjää. Muuta siellä ei sitten olekaan. Sen sijaan että oltais Vasknarvasta pörhelletty samaa reittiä suoraan Tallinnaan, lähettiinkin etelään päin ja pysähdyttiin Tartussa syömään. Isä halus matkalla "välipalaa" ja jättiburgerien jälkeen ei sit ravintolan pöydässä ollutkaan kovin nälkäinen porukka. Tilattiin vähän alkuruokia ja jäätelökoktailit, joiden jälkeen hypättiin taas autoon ja suorinta tietä Tallinnaan. Perillä oltiin vähän ennen puolta yötä ja sunnuntaipäivä otettiin aika rennosti. Käytiin shoppailemassa alennusmyynneissä ja löydettiinkin tosi edullisesti kivoja uusia vaatteita. Illalla grillailtiin vielä isän takapihalla ja maanantaiaamuna palattiin 10:30 laivalla Suomeen.
Kokonaisuudessaan oli oikein onnistunut ja kiva reissu, hauska irtiotto arjesta, vaikken mä ehtinyt ku viikon olemaan loman jälkeen töissä ennen tätä reissua. :) Seuraavaan postaukseen voisin lupailla taas vähän Miinan kuulumisia ja kertomuksia maanantaiselta istuntatunnilta sekä tän päivän puomiharjoitustunnilta.
Ui ihanan kuulonen reissu! :3 Niin sellanen perinteinen ja silti toisessa maassa :D Ei aina tarvi olla sitä perus hotelliyöpymistä jossain isossa kaupungissa. Hitsi, tota lukiessahan heräs reissailuinto. 8)
VastaaPoistaNo näinpä! Näkee ihan uusia puolia maasta, kun ei jää nysväämään niille Tallinnan tutuille isoille kaduille. Ja tuli välillä ihan sellanen fiilis ku olis jossain Espanjassa tai muussa Välimeren maassa ihan oikeella rantalomalla, oli kelit ja biitsi niin kohdillaan. :)
PoistaHaa! sullaki blogi! :) noi muinais heppa jutut näyttää vähä samalta ku horsemessuil hesas kevääl, mut ei oo varmaa samat kaverit?
VastaaPoistaJoo ne tuli itellekin mieleen, mut ei tosiaan oo samat, ainakaan en ole tietoinen. :) Hii, täytyypä tulla tsekkaa teiän blogia!
Poista