25. heinäkuuta 2012

Miinan kuulumisia ja laidunkuvia

Nyt se iski. Eroahdistus. Nimittäin bloggaamiseen. Oon avannut bloggerin varmaan päivittäin ja käynyt lukemassa muiden postauksia ja kommentit tsekannut ja näin. Sit oon vaan ootellut että millon saan riittävästi inspiraatiota käydä kaikki miljoonasatatuhatta kuvaa läpi ja postattua vihdoin tosta Hovin leiristä - ja sen jälkeen parista muusta jutusta. Eikä sitä inspistä koskaan tuu enkä kehtaa enää väittää että on liian kiire ja niin pois päin. Mulla on se huono tapa, että kun joku asia tuntuu hirveen isolta urakalta ja tiedän että sen hoitamisessa menee kauan, lykkään sen aloittamista, kun ahdistaa jo valmiiksi koko juttu. Eikä tän blogin tarkoitus ole ahdistaa ketään, varsinkaan mua itseäni, joten hylkäsin typerän aikajärjestyssäännön, jossa roikuin tiukasti kiinni ja postaan Hovista ja Riimasta sitten kun jaksan. :) Miinasta en oo kirjottanu aikoihin yhtään mitään ja noista laidunkuvista sain siihen inspiraation, joten siitä tulee nyt updatea kuvineen.

Miina on kotiutunut uudelle tallille hienosti. Se elää tällä hetkellä isolla ihanalla laitumella kuuden tamman laumassa, jossa Miinan bestis on parivuotias suokkitamma Millikka. Tyllerö tuntuu kyllä olevan jokaisen vastaantulijan bestis ja on muakin aina ensimmäisenä vastassa, kun laitumelle livahdan. Laumaan kuuluu myös toinen suokkitamma Riina, lauman johtaja pv-tyyppinen Laima, arvojärjestyksessä hyvänä kakkosena joukon pv-vanhus Thelma 24vee sekä "mini-Miina", oikealta nimeltään Majsa. Tuo risteytysponi on hyvin samannäköinen kuin Miina ja kaukaa katsottuna niitä ei välttämättä erota toisistaan. Lähemmäs päästyä näkee jo selkeästi kumpi on poni ja kumpi arabi. :)

Miina ja Mini-Miina - mutta kumpi on kumpi? ;) 

Majsa

Laiduntamassa kolme makeeta äMMää: Majsa, Miina ja Millikka.  

Laima ja naapurilaitumen asukit. Jos se olis Laimasta kiinni, oon aika varma että se ottais nuo kaksi mukaan laumaansa avosylin. :) Se ei paljon tuolta nurkasta poistu niille huutelemasta.  

Thelma

Millikka

Miina ja Millikka, huomatkaa ero ensimmäisiin laidunkuviin: toisen hevosen voi oikeasti päästää näinkin lähelle!

Thelma laittoi nuorison riviin. Vasemmalta Miina, Majsa, Riina. 

Riina

Millikan piilopaikka

Riinakin on ilmeisesti ihan ookoo tyyppi, kun näin lähellä harpotaan.  

Laima

Thelma ja Laima suunnittelemassa laumojen yhdistymistä. "Kyllä ne tuon ojan ylittäis, mutta mites nää sähkölangat?" 

Varsalle virikkeitä

Yhtenä iltana kun noita tammoja kuvailin, piipahdin myös ruunalaitumella. Molemmat laumat on muuttaneet kesän aikana muutaman kerran, tällä hetkellä ruunat asuu sillä laitumella missä tammat oli, kun Miina muutti Mattakseen, ja tammat puolestaan on sen takana olevalla pellolla. Ruunia on laumassa neljä, niihin olen vähemmän tutustunut enkä edes tiedä kaikkien nimiä. Tuota rautiasta 1v varsaa olen kutsunut mielessäni Junnuksi ja mustaa suomenhevosta Mustaksi. :) Tässäkin porukassa uteliain uuno on nuorimmainen. Sitten on entuudestaan tuttu Väiski sekä ulkomuodollaan kunnioitusta herättävä jyllanninhevonen Jysky. 

"Junnu"

Jysky 

Jysky

Tässä tallin toinen "Kuin kaksi marjaa" -kaksikko: Väiski ja "Junnu". 

Väiski

Vasemmalla Väiski, taustalla Jysky ja oikealla "Junnu".  

"Musta"

Väiski

"Junnu"


Loppuun vielä niitä uutisia. Miinan kanssa oon tuon leirin jälkeen puuhastellut niin kentällä kuin maastossa. Enemmässä käytössä on ollut koulusatula ja -suitset, kun lupasin sen kuukauden länkkätauon (Miinalla) pitää.  Maastossa on menty sekä yksin että seurassa. Päivi on pari kertaa ollut mukana kärryillä Vili-shettiksen kanssa, joka on ihan mahtava automaattiponi. Muunmuassa yks ilta lähettiin vaan samoilemaan jotain mettätietä ja jossain vaiheessa aloin katella ympärilleni, kun oli tutun näköistä. "Hei me ollaan Nevaksessa!" :D Oon sillä tallilla teininä pyörinyt ja matkaa Mattaksesta joku kolmisen kilsaa. Niin siitä "loppuverkka"-lenkistä tuli vähän pidempi, ja 3h ratsastuksen jälkeen Miina oli tuskin edes hikinen. Oltiin siis ratsastettu sitä minä ja Päivi kumpikin kentällä ennen tota maastoa ja oli ihan hölmöllä tuulella, mut maastossa mahtava.

Kentällä on tehty ihan perusjuttuja ilman satulaa ja sen kanssa. Yks kerta menin maapuomia pääty-ympyrällä kaikissa askellajeissa ja olin aika tyytyväinen suoritukseen, kun en itse mikään enkku- saati esteratsastaja ole eikä Miinakaan estehevonen (jos joku muu kuin minä nyt laskee yhtä maapuomia "esteeksi" :D). Janette on sillä hypännyt nyt kesällä enemmän ja enemmän, minkä vähän luullaan aiheuttaneen Miinan jumiutumista. Tällä hetkellä tamma on käyntikuurilla, kun Janette oli sillä menossa estetunnille ja alkuverkassa huomasi että hevonen "putoaa alta" ravissa. Oli aiiiivan jäykkä etupäästä enempi oikeelta puolelta ja käyntimaastoilua onkin tää viikko sitten ollut. Arnikaa on hierottu lihaksiin ahkerasti ja vähän jumppailtu, kyllä se nyt on jo paljon parempi ja ravikin sujuu pienissä pätkissä. Ja todettakoon tässä vielä, että todennäköisesti jumia ei ole aiheuttanut hyppääminen (yksinään) vaan noihin aikoihin oli tosi sateista ja Miina varmaan kaatunut laitumella, koska ei mitään epätavallisen rankkaa treeniä olla sillä kukaan vedetty eikä nähty sen kaatuvan/tekevän mitään outoa. 

Syksyn alkaessa meillä vähän tiimi muuttuu, kun Janette lähtee Tampereelle opiskelemaan ja meidän esteratsastajan korvaa kouluratsastaja Heidi. Päivi on ollut vähän kahden vaiheilla, tekeekö hyppääminen Miinalle hyvää vai ei, vai molempia, joten on varmaan ihan hyvä, että siitä pomppimisesta tulee nyt taukoa. Samoten saattaa käydä länkkärin kanssa, kun meillä alkaa molemmilla koulu syksyllä (niin joo, pääsin sinne Heltechiin uusmediaa opiskelemaan jos joku ei vielä kuullut) eli rahat on vähissä ja tonne Mattakseen on pidempi matka kuin edelliselle tallille, jossa Mari piti meille tuplatunteja 70e hintaan. Että jos se siitä vielä nousee, täytyy harkita opettajan vaihtoa, eikä niitä tässä pk-seudulla oikein ole. :/ 

Lisäksi olen niin rakastunut tohon koulusatulaan, että tunsin itseni ihan alieniksi kokeiltuani länkkäpenkkiä yhdellä käyntimaastoreissulla. Siis teki oikeasti mieli mennä vaihtamaan satula kun eka kentällä kokeilin pysähdyksiä ym. :----D Se Miinan penkki on mun takapuolelle turhan iso, vissiin 17 tuumanen. Finessellä oli joskus 15 tuumanen ja se oli sellanen että mahduin just eikä melkeen. Se saatto tuntua toisinaan vähän pieneltäkin, mutta oikeesti olis hyvä kun ois sellanen satula missä istuu jämäkästi yhdessä paikassa. Tossa Miinan nykyisessä pääsen seilaamaan liikaa tän heinämies-istuntani kanssa ja Miina inhoaa just sitä. Että jatkossa on tulossa aika koulupainotteisia postauksia mitä todennäköisemmin, pitää ehkä vaihtaa blogin nimi... :D 

Ei vaan, en mä länkkäristä pysty luopumaan pelkän satulan takia. Uuden hankkiminen olis vaan liian kallista just nyt, mutta se mihin oon aatellut investoida, on ratsastusvyö. En muista kirjotinko siitä jo aiemmin, mutta Finellä tykkäsin mennä sillä paljonkin. Ilman satulaa oon aina tykännyt mennä, ja tollasten sätkytammojen kanssa saa vähän lisätukea jalustimista. Toistaseksi se vyö on vielä kaupan hyllyllä, täytyy tossa syksyllä kattoo paljonko jää opintotuesta käteen ja miettiä sitten tarkemmin. 

11 kommenttia:

  1. Ei apua, tuo Jysky on kyllä niin komea! Tuijotin ehkä liian kauan sen kuvaa... Ihania (ja onnistuneitakin) kuvia muutkin (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höhöö, tuliko kenties Pontos mieleen? ;D Arvaa vaan ku Päivin kanssa ekaa kertaa käytiin tutustumassa tohon talliin ja nähtiin toi tarhassa. Luikun arabin ratsastajat: "Mä haluun kokeilla tota!!" :D

      Poista
  2. Jysky on ihana! :)

    Kattoin Päivin blogista kuvan susta Miinan selässä ja näkyy hyvin sama ongelma ku mulla: sulla on toinen kylki kasassa. Sitä on vaikee kantaa kyljet isossa länkkäpenkissä, jotta ei heiluisi ja kiemurtelisi :) Laitoin mun plokiin saman tyyppisen kuvan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ihan varmasti on. Tulikin varattua huomiselle ihan istuntatunti ja tarkotus ois siinä koulupenkissä reenata sitä sit itsenäisesti vielä Miinan kanssa kuntoon. :) Sit voi taas välillä koittaa miten siinä länkkäsatulassa istuttiinkaan.

      Poista
  3. Nää kuvat on tosi onnistuneita. Varsinki toi Millikan piilokuva :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on munkin suosikki. ;)

      Poista
  4. Vertaistuellista kuulla, että myös joku muukin länkkärihepan omistaja pohtii, miten hyvin esim. esteet sopii länkkärin kanssa yhteen (mulla sama dilemma). Siis lihavuuteen taipuvalle Rahulle hyvää jumppaa se hyppiminen toki on, mutta toisaalta se on oppinut hirveän kaahottamisen, joka tekee varsinkin sen länkkäri-loupista tosi tasapainottoman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siitä on Päivin kanssa keskusteltu koko tää aika, kun oon Miinaa vuokrannu (vaikka mä en sillä hyppääkään). Ilmeisesti Miina tuntuu siitä kyllä tykkäävän ja sinänsä just kuvittelis että ois lihaksillekin hyvää jumppaa välillä, mut usein on tuntunut pomppimisesta jäykistyvän, et en sit tiiä onko vaan huolimattomasta loppuverkasta kiinni tms.

      Poista
  5. Luultavasti tossa hyppäämisessä on vikana se, että Miina ei monien arabien tapaan oikein osaa hypätä... se hyppää suoraan ylöspäin ja vetää etujalat tosi ylös... varmaan täälläkin on hyvä kuva semmoisesta.
    Ja Heidi ei muuten ole kouluratsastaja... on kyllä enkkupainotteinen.. ja tykkää maastoilla myös.

    VastaaPoista
  6. Tarkistin muuten satulan koon ja sen on 16"... mutta se istuin on jotenkin sen mallinen että tuntuu hyvin tilavalta... :)
    Itse olen niin tottunut siihen, että se on paras istuin maailmassa... :D mulla menee jalatkin siinä automaattisesti oikeille paikoille, tietty kun ne on vuosien mittaan mun jalkoihin muotoutunut...enkkusatulassa mun jalat helpommin vaeltaa eteenpäin.
    Mutta on mullakin samaa ongelmaa että helposti siinä luisun takakaarelle välillä... ja etenkin kun ratsastin yhtenä päivänä lökäreissä, niin menin helpommin satulassa edestakaisin...

    VastaaPoista

Kommentit ja kehitysideat otetaan aina ilolla vastaan! :)