50+ ihaninta leirimuistoa

Inspiraatiota tavallisen postauksen kirjoittamiseen ei tuntunut löytyvän, niinpä kyhäsin listan asioista, jotka parhaiten jäivät mieleen loppukesästäni Tuiken tallilla. Ja tietty pari kuvaakin. :)

Gamilla iltaheinillä

1. Parin viikon tauon jälkeen, heinäkuussa, ensimmäinen leiri oli aikuisten leiri, jolle osallistuin itse.

2. Aluksi toiveeni oli päästä leirin aikana kokeilemaan useampaa, mielellään kaikkia tilan hevosia.

3. Loppupeleissä sain leiristä enemmän irti, kun ratsastin yhdellä hevosella lähes koko leirin ja pääsin päivä päivältä yhdessä ratsuni kanssa kehittymään.

4. Ratsukseni valikoitui, yllätyyys, hyvä ystäväni Zahria. <3

5. Tokana leiripäivänä kokeilin Patea molemmilla ratsastustunneilla, muut 8 tuntia leiristä ratsastin Zahrialla.

6. Tykkäsin Patesta, se vain on hyvin erilainen ratsastaa - jo siksi, että irlannin cobien rakenne ja liike on arabeihin nähden huomattavan erilainen. Simpsakat arabitammat minä jo tunnen kuin omat taskuni, siksi Zahria. :)

7. Siitä huolimatta opin paljon uutta. Zahria(kaan) ei ole automaatti ja juuri sellainen - superherkkä ja -tarkka hevonen - voi opettaa niin paljon omasta istunnasta, apujen käytöstä, energiatasojen hallinnasta...

8. Ratsastustunneilla harjoittelimme hyvin yksityiskohtaisesti hyvän ratsastuksen elementtejä: istuinluiden, keski- ja ylävartalon, käsien ja jalkojen asento, katseen suunta ja pehmeys, hengitys, rentous, johtava ohjasote, epäsuora ohjasapu...

9. Leirin loppua kohden istunta ja koko ratsastaminen alkoi muuttua yhä hienovaraisemmaksi ja tarkemmaksi.

10. Viimeisellä ratsastustunnilla harjoittelimme pohkeenväistöä, jota varten olimme leirin ajan ikäänkuin keränneet työkaluja.

11. Teoriatunneilla opimme picadero-työskentelyn ja groundworkingin perusteita.

12. Parina päivänä toteutimme päivän toisen "ratsastus"tunnin maastakäsittelynä: yhtenä päivänä groundworking/groundriding/ohjasajoa, toisena picadero-työskentelyä. Minä tietysti Zahrian kanssa.

Minä ja Zahria picaderossa. Kuvat © Milla Sitomaniemi

13. Yhdellä teoriatunnilla harjoittelimme vuorotellen köyden käyttöä picaderossa niin, että kolme muuta leiriläistä esittivät hevosta ja reagoivat yhdessä "kouluttajan" apuihin. <- Todella hyödyllistä ja hauskaa!

14. Ratsastustunneilla minulla oli toisinaan vaikeuksia jäykkien lonkkieni kanssa. Ensimmäisenä päivänä jätin satulan lopputunnista pois, sillä Zahrian leveähkö penkki pakotti jalkani liian kivuliaaseen asentoon.

15. Onneksi Paten satula oli kapeampaa mallia ja sattui sopimaan myös Zahrialle. Niinpä ratsastin tunnit Paten satulalla tai ihan ilman.

16. Ongelmistani huolimatta juuri ratsastustunnit ylittivät odotukseni annissaan. Tuiken opetus oli hyvin selkeää ja yksityiskohtaista: yleensä harjoittelimme koko tunnin yhtä yksittäistä asiaa kerrallaan, esim. jalkojen oikeaa asentoa ratsailla.

17. Ryhmämme oli pieni, ja siinä oli hyvä henki. Uskon, että kaikki viihdyimme, opimme rutkasti uutta ja saatoimme rohkeasti olla jokainen oma ihana itsemme. <3

Gamilla laitumella

18. Seuraava leiri oli kolmen päivän yleisleiri lapsille ja nuorille. Melkoinen aikatauluhaaste, sillä lapset halusivat tietty tehdä kaikki samat asiat, kuin viiden päivän yleisleirilläkin.

19. Mielestäni onnistuimme yllättävän hyvin puristamaan ainakin suurimman osan suosituimmista puuhista ajan suomiin raameihin.

20. Leiriläisten suosikkijuttuja olivat mm. maasto, musaratsastus, vikellys, estetunti, nuotioilta, leirikaste sekä rantasauna ja uiminen.

Pate lempeällä luonteellaan ja pyöreällä selällään sopi hienosti vikellyshevoseksi.

21. Lähes kaikilla lasten ja nuorten leireillä järjestimme viimeisenä "teoriatuntina" hoitohevosten kauneuskilpailun: yhdellä leirillä pareittain, muilla yksittäin leiriläiset saivat käyttää noin tunnin hoitohevosensa harjan ja hännän laittamiseen kuminauhoilla ja luonnonkukilla niin hienoiksi kuin vain osaavat - ja ehtivät. Lopuksi leiriläiset itse arvioivat toistensa aikaansaannoksia asteikolla 1-5. Paras sai karkkipalkinnon.

22. Tuiken kanssa tykkäsimme molemmat tästä ajatuksesta, että viimeinen juttu leirillä on rauhallista tekemistä, missä saa jutella kavereille, auttaa ja neuvoa, sekä käyttää omaa luovuutta.

23. Kaikilla leireillä lapset myös erikseen pyysivät, että saisivat hoitohevosiaan harjata ja letittää. Onhan se ihanan terapeuttista puuhaa - saattoi leiriavustaja itsekin hyvässä hetkessä livahtaa Paten karsinaan tuunaamaan orille uutta otsakampausta. ;)

24. Sanni oli koko leirikesän Kauneuskuningatar. Joka kerta äänestyksen tulos oli jaettu ensimmäinen sija, joista toinen meni aina Sannille ja toinen vierailevalle ponille, kerran myös Kanalakselle.

25. Paten kaltaiselle tukkajumalalle tunnin puunausaika osoittautui joka kerta liian suureksi haasteeksi. Tukan laitto jäi monesti kesken eikä vaatimattomampi kampaus riittänyt palkintopalleille. Älä huoli Pate, mun mielestä sun tukka on upeimmillaan vapaana ja valtoimenaan. <3

Pate laitumella. Aikuisten leirillä puunasimme Paten ja laskimme laitumelle juoksemaan auringonlaskun aikaan.
Aurinko valitettavasti laski pilviverhon taakse, silti kuvauksista poiki monta kivaa ruutua!

26. Kesän viimeinen leiri oli aivan uusi innovaatio nimeltään Dream & Freestyle. 

27. Ratsastustunneilla lapset/nuoret harjoittelivat istuntaan perustuvaa ratsastusta, jossa päivä päivältä edettiin yhä hienovaraisempaan apujen käyttöön sekä tutustuttiin erilaisiin varustevaihtoehtoihin.

28. Ensimmäisenä päivänä ratsastettiin tavallisesti satuloilla ja kuolainsuitsilla. Toisena päivänä kuolaimettomilla, edelleen satulan kanssa (halutessa ilmankin). Viimeisenä päivänä leiriläiset pääsivät kokeilemaan kaulanarua, satulalla tai ilman. Toki kaulanarua käytettäessä hevosilla oli yhä suitset päässä ja ratsastajalla ohjat toisessa kädessä, joista sitten autettiin, jos hevonen ei vastannut istunta-apuihin tai kaulanaruun. 

29. Ennen leiriä testasin mm. Zahrian ja Sannin kanssa, miten tammat toimivat kuolaimettomilla ratsastettaessa. Eipä siinä eroa juuri ollut!

Zahrian kanssa kapsonilla. Kuva © Tuike Ekroos

Laukannostoja Sannilla. Kuva © Tuike Ekroos

30. Teoriatunneilla opiskelimme naksutinkoulutusta. Alkuun luennoimme yhdessä Tuiken kanssa perusasioista, jonka jälkeen siirryimme kokeilemaan käytäntöä.

31. Käytännön harjoituksissa käytimme kahta hevosta: Rietua sekä vierailevaa Ludde-ponia, johon tutustuin viime kesän esteleirillä.

32. Viikkoa ennen leirin alkua, olin pitänyt lyhyen naksutussession Rietun kanssa, ja opettanut sen koskettamaan turvalla ämpärinkantta, jota pitelin kädessäni. 

33. Tuiken tiedossa ei ollut, että Rietun kanssa olisi ennen naksuteltu lainkaan. Ruuna oppi todella nopeasti, miten sitä porkkanaa saa ja vaikutti tekevänsä hommaa ihan mielellään, rentona.

33. Leiriläiset pääsivät tästä jatkamaan Rietun kanssa, tavallaan viemään tehtävää eteenpäin.

34. Tytöt vuorotellen nakkasivat ämpärinkantta kentällä kuin frisbeetä. Aluksi aivan Rietun eteen, sitten metrin päähän, kahden metrin... Viimeisenä päivänä päästiin jo aika pitkiinkin matkoihin, ehkä 5-10 metriin.

35. Ilahduttavaa oli, että tästä hauskasta kokeilusta poiki Rietulle säännöllinen harrastus. Tuike päätti alkaa syöttää herran kivennäiset iltaisin menemällä kentälle tekemään ämpärinkansitreeniä. :) Rauhallinen kävely sekä tarhasta pois pääseminen tekevät hyvää sairaslomalaisen keholle ja mielelle.

Rietu

36. Luddelle ponin omistaja halusi opettaa kumartamisen.

37. Koska naksuttelu oli ponille uutta, opetimme ensimmäisenä päivänä vain naksuttimen äänen merkityksen - "Kun kuulet tämän, saat porkkanaa" - sekä palkinnosta luopumisen, jotta vältytään kerjäämiseltä ja varomattomilta hampailta jatkossa.

38. Loppuleirin ajan lähdimme hitaasti hakemaan kumarrukseen tarvittavia elementtejä. Palkkasimme, kun poni nosti vasemman etujalkansa, joka sen täytyy laskea maahan polvelleen, päästäkseen kumarrukseen.

39. Kumarrusharjoittelun eteneminen oli melko hidasta, emmekä päässeet kolmessa päivässä juuri jalannostoa pidemmälle. Onneksi Ludde asuu lähellä ja voi tarvittaessa tulla omistajansa kanssa uudelleen käymään, kysymään neuvoja jatkoon.

40. Viimeisenä leiripäivänä söimme lounasta ja tytöt juttelivat keskenään. "Tämä leiri on ollut siitä erilainen kuin muilla talleilla, että täällä on kaksi opettajaa." Kysyin: "Onko se hyvä vai huono asia?" "Hyvä! Tosi hyvä!", kuului tyttöjen vastaus. :)

41. Nuo sanat lämmittivät sydäntäni. En ollut sitä itse työn tiimellyksessä huomannut, mutta niinhän minä vaan olin päässyt opettamaan, vaikka mitä! Vaikka kyseessä on Tuiken talli, jossa opettaa Tuike, ja periaatteessa minä olin "vain" leiriavustaja. Olin saanut olla paljon enemmän. <3

42. Olen todella kiitollinen, että minulle haluttiin antaa näin paljon vastuuta ja päätösvaltaa eri asioissa leirejä ja opetusta koskien. Sitä en todellakaan pidä itsestäänselvyytenä eikä se edes kaikilla talleilla, isommilla varsinkaan, olisi mahdollista.

Gamilla

43. Silloin kun leirejä ei ollut, saatoin lähteä itsekseni ratsastamaan.

44. Zahrian kanssa treenasin yhtenä päivänä kentällä trail-tehtäviä.

45. Paten kanssa innostuin enemmänkin ratsastelemaan itsekseni, erityisesti ilman satulaa. Ihan vain sitä yhteistyön hiomista kentällä, vaikka ravi-käyntisiirtymisiä tai laukannostoja.

46. Yhtenä aamupäivänä lähdin Paten kanssa maastoon. Jostain syystä yhteistyö tuntui hieman takkuavan jo alkumatkasta - siitä huolimatta mentiin ihan näppärästi pari pätkää rentoa ravia ja laukkaa metsäteillä.

47. Kunnes sitten käännyimme ympäri (=kotiinpäin) ja minä päätinkin seuraavassa polun risteämässä lähteä vielä syvemmälle metsään. Kenties siellä oli villieläimiä, mitä minä en huomannut, mutta Pate vaistosi ne. Sillä sekunnilla oripoika otti ja lähti kotiinpäin niin kovaa kuin jaloistaan pääsi.

48. Hieman jopa omaksi yllätyksekseni huomasin, että en mennyt paniikkiin - minä, jolla on maastokammoisuustaustaa ja olen lapsena tälläisessa tilanteessa pudonnut, tuloksena viiden vuoden hevospelko.

49. Tunsin, miten hyvässä tasapainossa olin - tiesin etten tippuisi. Pystyin täysin selkeästi ajattelemaan, mitä minun tässä tilanteessa kannattaa tehdä: pysäytä hevonen. Korjasin jalustimen jalkaan, yritin yhden ohjan pysäytystä muutaman kerran, mutta Pate oli liian vahva. Hevosen laukatessa täysiä allani päästin irti toisesta ohjasta ja aloin pikkuhiljaa kaksin käsin kerätä vasenta ohjaa lyhyemmäksi, kunnes juuri metsäteiden T-risteykseen tullessamme sain hidastettua vauhtia ja lopulta pysäytettyä Paten.

50. Talutin hevosen kotiin ja menin kentällä uudelleen selkään. Ratsastin kaikki askellajit läpi, etten vahingossakaan kehittäisi mitään pelkoa Patea kohtaan. Eikä meillä ollut mitään ongelmia sen jälkeen. :)

Minä ja Pate joitakin tunteja ennen paluutani Helsinkiin. Kuva © Tuike Ekroos

51. Olin sen verran tiiviisti kaikessa leiritoiminnassa mukana, etten ehtinyt juurikaan kuvaamaan kaikista toiminnallisimpia osioita. Niinpä käytin joitakin vapaa-ajan hetkiäni kuvaamalla mm. ulkoilevia hevosia...

Vieraileva tähti, Juuso-shettis

Juuson kaveri Sobi (sekä utelias pikkutyyppi kuvan vasemmassa alareunassa :)

Prinsessa pihatossaan - viileää ja ötökkävapaata. Zahria suosittelee!

52. ...sekä luontoa...

54. Ja tietysti vuohia. Vuohikuville täytynee omistaa jälleen ihan oma postauksensa, mutta laitetaan tähän nyt yksi hauska räpsy: Sobi kuulemma on alistuvaa sorttia - niin, hevosten kesken. Vuohet saivat uhittelun jälkeen äkkilähdöt neidin laitumelta!

55. Mulla oli ehkä tähänastisen elämäni paras kesä. Iso kiitos siitä koko Tuiken tallin ihmis- ja eläinköörille sekä leiriläisille taustajoukkoineen.

56. Enää 6 viikkoa syyslomaleireihin! <3

Lempparikuvia saa taas kertoilla ja kritiikkiä antaa! :)

Ilahdun kovasti jokaisesta kommentista. <3