Leirielämää

1

Vauhdikkaasti vierähti ensimmäinen pätkä kesäleirejä ja juhannuksen jälkeen kotiuduin hetkeksi takaisin Helsinkiin. Mikä ero maisemissa, elämässä, päivärytmissä ja rutiineissa! Ensimmäisinä päivinä oli vaikeuksia osata elää kerrostaloasunnossa kahden viikon hevostilaelämän jälkeen. Epäuskostani huolimatta, totuin "omaan arkeeni" täällä kaupungissa, ja olen osannut nauttia mm. Titan seurasta entiseen malliin. Pian tämä "lomataukokin" on ohi, ja sunnuntaina palaan takaisin Teerijärven maalaismaisemiin, ratsastusleirielämään. Sitä ennen, kertaillaanpa vähän edellisten leirien tunnelmia.

Esteleiri poikkesi yleisleiristä muutamalla tavalla. Viime vuodelta tuttuun tapaan niin ratsastus- kuin teoriatunnitkin piti esteratsastuksen saralla kokenut ratsastuksenopettaja Veera. Veeran tunneilla ratsukot - yllätys yllätys - hyppäsivät esteitä, harjoittelivat istuntaa ja treenasivat muita esteratsastukseen liittyviä asioita. Teoriassa mm. piirrettiin erilaisia estetyyppejä sekä irtohypytettiin Kanalas-ponia. Neljäntenä leiripäivänä olivat hevoset (ja ihmiset) sen verran väsähtäneitä monen päivän treenistä, että pidimme kevyemmän päivän: aamutunneilla ilman satulaa ratsastusta musiikkiin, iltapäivällä minä ja Tuike vedimme yhdessä trail-tyylisen tehtäväratsastustunnin. Jos ei kellään muulla, niin ainakin meillä ja Zahrialla oli kivaa. :D Se selvästikin löysi elämäntehtävänsä lännenratsastuksen parista, ja ensikertalaisena oli ihan ässä kaikissa trail-tehtävissä!

Toinen ero näiden kahden leirin välillä oli minun työmääräni. Yleisleirin ikäkeskiarvo oli selvästi nuorempi, joten oikeastaan jokainen ratsastaja tarvitsi apuani hevosen varustamisessa. Jos ei osaamattomuutensa takia, niin yksinkertaisesti siksi, että normaalikokoisella 10-vuotiaalla ei ole mitään mahdollisuuksia saada yksin puettua satulaa tai suitsia noin 160-senttiselle Sanni-tammalle. Niinpä juoksin ensimmäisellä leiriviikolla tallin, kentän, tarhan ja satulahuoneen väliä pää kolmantena jalkana lähes tauotta - mikä kuului työnkuvaani ja mielelläni minä tarvitsevia autoin. :)

Esteleirin osallistujista osa oli myöskin 10-vuotiaita, ja osa jo 15 ikävuoden tietämissä. Näistä 10-kesäisistä lähes kaikki olivat jo niin itsenäisiä ja tottuneita hevosten varustajia - osalla omat ponitkin mukana - että minua ei meinattu tarvita tallissa varustaessa tai tarhalta hevosia hakiessa lainkaan. Tämä taas sopi minulle, sillä olin viikonlopun aikana ehtinyt napata itselleni kesäflunssan ja vietinkin leiripäivistä mahdollisimman suuren osan peiton alla - silloin kun en vetänyt lapsille rivitanssia. ;) 

Siihen iltaohjelmanumeroon ensireaktio oli aina vähän että plääh, ei jotain noin tyhmää, mutta opittuaan koreografian osa muksuista halusi vain jatkaa ja jatkaa biisi toisensa perään! Olin iloisesti yllättynyt, miten innokkaita sekä nopeita oppimaan tytöt olivat.

Alla muutama räpsy leirin lopusta, rataharjoitustunnilla hyppäävästä Hilli-shettiksestä.

HUOM leiriläiset! Osa teistä kyseli kuvia, mutten ehtinyt ottaa yhteystietoja ylös. Jos vielä kiinnostaa, kommentoikaa tai laittakaa sähköpostia (osoite sivupalkissa). Tänne blogiin en laita lasten kuvia kasvoineen päivineen kysymättä vanhemmilta lupaa. Siksi täällä on vain tiukasti rajattuja kuvia. Ja huomaattehan, ettei näitäkään saa suoraan kopioida, vaan pyytäkää minulta erikseen. Kiitos!

2

3

4

Viikonloppuisin, kun leireistä oli hetken tauko, pääsin itse ratsastamaan. Leirien välisenä lauantaina ratsastin Tuiken pikkuisella irlannin cob -orilla Patella. On hassua, että olen hevostellut karkeasti arvioiden 12 vuotta ja vasta nyt ratsastin ensimmäistä kertaa orilla! Pate on ihan mieletön hevonen, sydän täyttä kultaa - siksi lapsetkin voivat tällä orilla ratsastaa. Tosi hauska tyyppi, täysin peloton, mutta ei helppo tai yksinkertainen. 

Tuiken perheen ollessa reissussa ratsastin ihan yksikseni, enkä tunnin aikana päässyt ihan täysin sinuiksi Paten kanssa. Lienee sanomattakin selvää, että muhkean pyöreä irlannin cob -ori on jotain ihan muuta kuin mihin tämä 2 vuotta yhdellä ja samalla arabitammalla (länkkäriä) ratsastanut on tottunut. Sitä suuremmalla syyllä odotan, että pääsen omalla leirilläni Tuiken silmän alle Patea(kin) ratsastamaan, ja oppimaan miten juuri tämän hevosen kanssa pääsee parhaiten haluttuun lopputulokseen.

Juhannuspäivä oli viimeinen kokonainen päiväni Teerijärvellä, ja siitä erittäin hyvän päivän teki grilli-ilta kodalla sekä sitä edeltänyt kesäisen aurinkoinen maastoratsastus. Minä menin etunenässä Zahrian kanssa, Tuiken tytär Kukka Netta-ponilla ja perää pitivät Tuike ja toipilas-Rietu maastakäsin talutellen. 

Z:stä ja minusta tuli näiden kahden viikon aikana hyviä ystäviä - näin minä sen itse koen - ja tuo reilun tunnin rauhallinen käppäily upeissa pelto- ja metsämaisemissa jotenkin kruunasi nuo värikkäät kaksi viikkoa yhdessä. 

Se on jännä juttu, miten Zahria onnistuu olemuksellaan koskettamaan mua todella syvältä. En osaa itsekään sanoa, mitä se on, mutta sitä hevosta ihailen mielettömän paljon. Siksi mulla olikin kauheita vaikeuksia saada käsiteltyä alla olevaa kuvaa Zahriasta valmiiksi. Siitä ei millään tullut niin upeaa ja kaunista, kuin millaisena minä sen hevosen näen! Odotan kovasti yhteisiä leirihetkiä myös Zahrian kanssa - ja mahdollisuutta päästä tutustumaan muihinkin Tuiken tuntihevosiin selästä käsin.

5

6

7

Hirvittävän hauskaa vaihtelua ja haastetta kuvaamiseeni - sekä ihan vain arkeen Tuiken tallilla - ovat tuoneet persoonallinen vuohikolmikko: Spot, Light sekä heidän tämänkeväinen kilipoikansa Kidius. Näistä suurin, voimakkain ja temperamenttisin Spot viettää päivänsä tallivälikössä narun päässä ja ulkoilee yöt - näin vältymme mustelmilta leiriläisissä. ;) Vuohet nimittäin ovat sellaisia lapsimagneetteja, ja mielellään hengailevatkin siellä missä ihmiset ovat, että välillä taitaa pikku Kidiuksellakin mennä vähän hermot fanilauman kouhotuksiin.

Ehkä ihaninta on se, miten vapaasti vuohet saavat tilalla liikkua. Miten ne saavat tehdä mitä tykkäävät, olla oma itsensä. Tähän alle koostin vähän kuvasarjamaisesti pienen vilauksen vuohien elämään. Yhdessä ruudussa Tuiken tytär Merituulikin on mukana, syöttämässä juhannuskoivuja Kidiukselle. :)

8

9

10

11

12

13

14a

14b

 Oliko jokin kuva ylitse muiden?

Kerro kommentilla!

Myöskin kuulisin mielelläni, minkälaiset jutut tuolta leirielämästä teitä lukijoita kiinnostavat. Jos vaikka jätän huomaamattani jotakin olennaista ja kiinnostavaa kertomatta. Mielipiteenne on minulle tärkeä!