Vuokrahevoseni Ystävä

Meillä oli tänään yhteinen päivä tallilla vuokrahevoseni omistajan kanssa ja siinä puuhastelun lomassa tuli puheeksi blogiin kirjoittaminen. Hän oli saanut asiaa rauhassa miettiä, ja tullut nyt siihen tulokseen, että saan hänen hevosestaan kirjoittaa, nimiä mainitsematta ja kuvia julkaisematta. Tämä sopii minulle hyvin. Tuntuu että sitä kuvattavaa on muutenkin yllin kyllin tällä hetkellä, eikä tarvitse ainakaan sitä stressata tai yrittää järjestää kuvaajia paikalle. Koitimme yhdessä miettiä sopivaa bloginimeä vuokrahevoselleni, ja päädyimme ehdottamaani Ystävään. Se sana kuvastaa parhaiten sitä, miten minä tämän hevosen näen.

Ystävä on juuri sitä, mitä olen etsinytkin. Se on arabi ja se on western-koulutettu. Ja tamma. Jotenkin minä aina päädyn näihin tammoihin, tarkoituksella tai ei. Meillä on mennyt tämä yhteinen syksy tosi hyvin. Tänään sanoinkin Omistajalle, että Ystävän rauhallinen olemus on rauhoittanut minua niin paljon, että itsekin selkeästi huomaan sen. Klaaran jälkeen olen ollut kaikkien hevosten kanssa säikky. Valpas pitää olla, mutta ei säikky. Pelkään edelleen, että minua purraan, potkaistaan tai muuta yhtä epämiellyttävää ja vaarallista. Ei Ystäväkään ole täydellinen satuhevonen, joka ei koskaan tee mitään, mutta siihen minä jostain syystä osaan luottaa. Ystävän kanssa nautin suuresti pelkästään karsinassa oleskelusta ja harjaamisestakin, mikä lähes kaikkien aiempien hevosten kanssa on ollut vain pakollinen toimenpide. Nykyään taidan käyttää jopa enemmän aikaa hoitotoimenpiteisiin kuin ratsastukseen, joka ennen oli nimenomaan se tärkein juttu.

Lännenratsastuksen lisäksi olemme tehneet yhdessä liberty workia sekä maastakäsittelyä narun päässä. Varsinkin tuota vapaana työskentelyä minun tekee mieli tehdä koko ajan enemmän, rakentaakseni meidän välille vahvan luottamus- ja kunnioitussuhteen. Tähän mennessä olen ollut tosi tyytyväinen meidän pariin lyhyeen liberty-hetkeen - Kati Riesenin kurssin opit ovat päässeet hyötykäyttöön ja osoittautuneet kullanarvoisiksi!

Tänään menimme Omistajan kanssa yhdessä tallille, jotta minäkin pääsisin tutustumaan läheiseen harjoitusrataan ja samalla vähän kokeilemaan, miltä Ystävä tuntuu maastossa. Omistaja ratsasti ensin ja minä lopuksi. Oli hauska huomata jälleen, miten erilaiseksi hevonen voi muuttua päästessään kentän sijaan maastoon. Kentällä en juurikaan ohjaa käytä, sillä Ystävä on ihanan herkkä istunnalle. Kun käytiin kääntymässä metsätien päässä ja lähdettiin ravaamaan kotiinpäin, tuli ohjille kummasti käyttöä keskustellessamme sopivasta askellajista. Laukalla oltaisiin päästy ripakammin, mutta tyynnyimme ravaamaan kuitenkin. Ystävä oli miellyttävän reipas ja rohkea menijä, vaikka välillä pysähdeltiinkin katselemaan maisemia.

Maastoilukokeilu arvelutti aluksi, sillä keli oli vähintäänkin epävakaa. Puuskittainen myrskytuuli ujelsi korvissa, repi köykäisimpiä oksia alas puista ja sadetta tihkutti kuuroittain. Minä joka olen vuokrannut hevosia, joilla ei kannata edes ratsastaa tuulisella kelillä - eikä sen kelin tarvitse edes olla niin paha kuin tänään - jännitin vähän mitä tuleman piti. Miten Ystävä sitten reagoi tähän säätilaan? Kuin vettä vain. Se porskutteli eteenpäin kuin olisi kaunein kesäpäivä ja 13m/s puhaltava tuuli vain kevyt tuulenvire. Yhden ainoan kerran se vähän säpsähti metsästä kuulunutta rasahdusta. Radalla kokeilimme laukkaakin, hevonen koko ajan rentona ja täydessä hallinnassa, vaikka välillä lisäsimme vähän vauhtia. Ja varsinkin siellä aukealla radalla tuuli puhalsi pahiten, enkä pysty vieläkään käsittämään, miten hevonen pystyi suhtautumaan siihen näin hyvin. Ystävä, yllätit minut jälleen kerran positiivisesti eikä se toivottavasti ollut viimeinen kerta.