Tapahtumarikasta elämää

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet tavallista kiireisempiä, mikä johti hetkelliseen blogihiljaisuuteen. Kertaanpa siis lyh... no ei tästä lyhyesti selvitä, mutta kertaan mitä kaikkea tähän väliin on ehtinyt tapahtua.

Viime viikko oli vähintäänkin koiramainen. Löysin uudet hoitokoirat, joiden lisäksi lenkitin myös niitä vanhoja, niinpä mulla oli koirapäiviä neljä yhden viikon aikana. Yksi huilipäivä välissä, ja sitten vanhempieni Lasse-terrieri tuli meille yökylään hoitoon. Lassen käytin myös koirauimalassa uimassa, jossa valokuvasin sen lisäksi siskoni Gabin Ruffe-koiran sekä hänen hoitokoiransa Morriksen. Pari viikkoa sitten olin uimalalla kuvaamassa jopa kaksi tuntia putkeen, kun Etelä-Suomen Sheltit ry oli varannut uimaopetusta 12 shetlantilaiselle. Olin sopinut keikasta etukäteen Gabin ja uimalan muun väen kanssa, ja luvannut kuvat sekä uimalan että koirien omistajien käyttöön. Keikka oli mulle tosi hyvää harjoitusta ja sujui hienosti. Vastaanotto allasalueella oli iloinen, kun esittäydyin koirien omistajille opiskelevana valokuvaajana ja kysyin lupaa kuvata. "Totta kai! Näitä _pitää_ kuvata!" oli lähes jokaisen vastaus. Jälkeenpäin saatu palaute oli myös tosi hyvää ja näitä kuvia laitan myöhemmin erilliseen postaukseen.

Morris

Lasse takana, Ruffe edessä

Tässä kohtaa kävi pieni sekaannus. Veteen heitettiin kaksi lelua. Lasse ehti veteen ensin ja nappasi yhden lelun. Ruffe kuvitteli Lassen ottaneen molemmat ja palasi maihin. Gabi kehoitti sitä kuitenkin menemään hakemaan jäljelle jääneen lelun. Niinpä Ruffe lähti uimaan, ei nähnyt Lassea lelun takaa ja nappasi kiinni samaan leluun, se kun oli lähempänä. Hetken ympyrää uimisen jälkeen lelu tuotiin yhteisvoimin "rantaan" ja ärinästä huolimatta Ruffe lopulta luovutti sen Lasselle.

Viikonloppuna Gabi oli meillä kylässä ja sunnuntaina käytiin yhdessä katsastamassa Lemmikkimessut. Tarkoitus oli käydä moikkaamassa muutamaa tuttua, katsella vähän, räpsästä pari kuvaa... Todellisuudessa jäin suustani kiinni (Gabin mielestä) liian usein ja liian pitkäksi aikaa, kun tuttuja näkyikin odotettua enemmän. Kuvia innostuin ottamaan sen parin sijaan "vain" 650 kappaletta, tässä esillä nyt vain ne harvat ja parhaat. Ja sitten kun messuja oli enää 15 minuuttia jäljellä ja olin jo taputellut itseäni selkään, kun en ostanut mitään turhaa vaan tyydyin katselemaan, löysimme OutletExpon puolelle. Ja hups, sinne meni 70 euroa, joista osan jouduin lainaamaan Gabilta, kun itseltä loppui käteinen... :---) Minä joka niin harkiten ostan enkä hulluna shoppaile! Mutta kaikki ostettu tuli tarpeeseen tai ainakin olin haaveillut niistä pitkään. Mm. punaiset western-tyyliset buutsit. :)

Kaiken muun tohinan ohella olen ehtinyt rampata lääkärissäkin aika usein. Nyt kun selän lihasperäiset kivut on saatu aika hyvin kuriin, toivottavasti, paljastui jäljellä oleva kipu hermoperäiseksi eli välilevyn pullistumaksi. Sen pitäisi ilmeisesti parantua ihan itsekseen, pienellä avituksella ja onneksi tämä kipu ei haittaa ratsastusta lainkaan, kuten aiemmin oli joidenkin lihasten kanssa. Selkä tuntuu päinvastoin olevan levollisempi ja tyytyväisempi hevosen selässä, kun saa pientä liikettä jatkuvasti.


Ystävällä on ollut lainassa sidepullit, joilla olen mennyt pari kertaa sekä eron huomatakseni myös kuolaimilla siinä välissä. Tarkoitus olisi kokeilla erilaisia kuolaimettomia, joista löydettäisiin Ystävälle sopiva vaihtoehto. Alkuun tuntui, ettei vaikutus ole riittävä sidepulleilla taivutellessa, mutta uudelleen niitä kokeiltuani ymmärsin, että sen ensimmäisen kerran hankaluus johtui Ystävän jäykkyydestä. Silloin oli laukkakin hankalaa ja halutonta, joten mentiin ihan muita juttuja. Toisella kerralla oltiin vetreämpiä, laukka pyöri normaalisti ja taipuminen sujui hyvin. En edes muistanut, ettei minulla ole kuolaimia käytössä. Lisäksi olen ihastunut siihen ilman satulaa ratsastamiseen tarkoitettuun padiin. Jotenkin olen nyt saavuttanut sellaisen tilan, ainakin Ystävän kanssa, etten mieti vähemmillä varusteilla ratsastaessani "Nyt voin pudota helpommin kun ei ole jalustimia ja satulaa tukena." tai "Hevonen voi lähteä käsistä kun kuolain puuttuu." Viimeisimmällä kerralla laukkasin reipasta tahtia pitkää sivua tallille päin, yksin pimeässä tosin valaistulla kentällä, portti oli auki, ja huomasin ajattelevani "Niinjoo, mullahan ei ole niitä jalustimia tai kuolaimia eikä porttikaan ole kiinni, mutta se ei vaikuta mitenkään tähän ratsastukseen." Sitten kaarroin ympyrälle ja jatkoin ratsastusta. Näitä juttuja on ilahduttavaa huomata, sillä aina ei todellakaan ole ollut näin. Luulenpa, että joogalla ja jumppapalloilulla on ollut oma tekemisensä tämän asian kanssa ja Ystävään luottamisen lisäksi kehonhallintani on selvästi parantunut.


Hevosrintamalla minulla on toinenkin ystävä, nimittäin Moha, jota kävin keväällä koeratsastamassa. Nykyään ruuna asuu Klaaran kanssa samalla tallilla, joka on itsehoitotalli. Kun tallilla pitää päästä käymään joka päivä ja on itse vuorotyössä, Mohan omistajalla on tällaisia "hätävaraihmisiä" kuten minä. Niinä päivinä kun Miksu itse ei ole päässyt, olen käynyt ruunan karsinan putsaamassa, ruuat laittamassa ja samalla myös ratsastanut Mohan. Pari kertaa ollaan käyty maastossa, yksin ja kaverin kanssa - jälkimmäinen huomattavasti rennompi ja rentouttavampi vaihtoehto. Viime kerralla mentiin ilman satulaa kentällä hetki, kun oli jo ehtinyt tulla pimeää enkä uskaltanut lähteä kokeilemaan onneani lähiteille. Mohan kanssa on ollut mukavaa ja hetkittäin myös surkuhupaisaa. Yhtenä päivänä minä ahne tarhansiivoaja lappasin kottikärryt niin täyteen, että hädin tuskin sain ne mutaisen tarhan perukoilta enää portille. Ja kun sain, onnistuin kaatamaan ne. Lappasin puolet kamasta takaisin kärryihin, ja kun olin sen tehnyt, kottarit hajosivat siihen paikkaan. Pyörä luiskahti sijoiltaan, eikä niitä enää mihinkään työnnetty, niinpä hain toiset kottarit ja lappasin taas sitä itseään koko kärryllisen uuteen kärryyn. Eipä tarvinnut lähteä punttikselle sen jälkeen. :) Toinen hassu tapahtuma oli, kun olin lähdössä ratsastamaan ja varustin Mohaa käytävällä. Otin siltä riimun päästä ja aioin hivuttaa sen kaulalle suitsimisen ajaksi, mutta Moha teki ennätyksen ja oli ensimmäinen hevonen, joka on multa päässyt tuossa tilanteessa livahtamaan! Kaverit oli juuri saaneet iltaruuat karsinoissaan, niinpä herra teki nopsan U-käännöksen ja lähti tsuppailemaan kohti omaa karsinaansa - ja heinäpaaleja. Naureskellen marssin heinänmaistelijan perään ja sain suitset päähän hyvässä järjestyksessä.

Kesällä otettu kuva Mohasta.

Tämän kaiken lisäksi olen tietysti käynyt välillä koulussakin. Kuvankäsittelyn alkeiskurssi saatiin päätökseen ja nyt meillä alkoi jännät ajat, kun saadaan kuvata just sitä mitä itse halutaan, tietyn teeman sisällä. Kuvaamme siis viiden hengen ryhmissä, kukin ryhmä noin 100 kuvaa, joista tehdään dia-esitykset esitettäväksi koulun joulujuhlassa (musiikkikin saadaan itse etsiä/valita/suunnitella/tehdä). Teemana kaikilla ryhmillä on valo, tämän lisäksi meidän ryhmä halusi kuvata sirkusaiheisia juttuja. Tähän asti on pidetty yksi yhteinen studiopäivä, jolloin tuntui kaikilla olevan hauskaa ja mageita kuvia tulikin. Lisäksi kuvailin projektia varten Roosan koiria ja muita kuvauksia on vielä tulossa. Ehkä niistä kuvista joitakin, ainakin itse ottamiani, voin laittaa tännekin sitä mukaa kun valmistuvat.

Että tämmöisissä tunnelmissa tällä kertaa. Muistakaa hei kommentoida aina, kun tulee ideoita postausten suhteen, herää kysymyksiä tai jos unohdan jonkun lupaamani postauksen toteuttaa (hups.. :) Kuulen mielelläni mitä te lukijat siellä teksteistäni tuumitte!