Kävin Lauran kanssa tyhjentävän keskustelun mun toimimisesta Klaaran kanssa, ja tultiin siihen tulokseen, ettei se ole enää hyvä ajatus. En tiedä miksi - sehän tässä eniten ärsyttää - mutta mun ja Klaaran keskinäinen kommunikointi ei toimi eikä siksi yhteistyökään. On normaalia, että hevonen alussa testaa uutta ihmistä, mutta mä olen tämän ponin tuntenut jo puoli vuotta, ja tuntuu että ongelmat on sieltä alusta tähän päivään vain kasvaneet. Tavalliset hoitotoimenpiteet, maastakäsittely, joskus ratsastuskin muuttuivat vaarallisiksi tilanteiksi ja usean kuukauden yrittämisistä huolimatta minä en osaa tätä ongelmaa korjata.
Kun Klaara muuttui minulle hankalaksi, aloin pelätä sitä. Yritin suomalaisella sisulla pärjätä, selvittää asiat, mutta en vain onnistunut. Niinpä turhauduin. Se alkoi jo näkyä muillekin, ettei minua huvita koko ponin luokse mennä, kun ahdisti pelkkä ajatus siitä mitä sen kanssa todennäköisesti taas tapahtuu. Tällaisia asioita on itselle todella hankala myöntää enkä ole pystynyt puhumaan tai kirjoittamaan Klaarasta itkemättä moneen päivään. Eikä tekisi nytkään mieli postata yhtään mitään koko aiheesta.
Jollain tapaa suhde hevoseen on kuin parisuhde, ja tämä tilanne muistuttaa huonosta parisuhteesta irti päästämistä. Se on vaikeaa, kun muistaa kaikki ne hyvät asiat ja ihanat hetket yhdessä. Sitä jaksaa aina vaan toivoa, että vielä koittaa aika, kun yhteiselo ei ole näin hankalaa ja kaikki on taas paremmin. Vasta kun joku muu sen sinulle sanoo ääneen, ymmärrät itsekin, että vaihtoehtoja on vain yksi. Se ei ole helppo eikä miellyttävä, mutta loppujen lopuksi ainoa oikea.
Näin on Klaaran aikakausi tässä blogissa ja minun elämässäni ohitse. Vaikka nuoren hevosen koulutus yhä kiinnostaa, tämä ei ollut mun elämässä se oikea hetki eikä oikea hevonen. Harmittaa todella, että tässä kävi näin, mutta tosiaan on ihan kaikkien kannalta parempi ratkaisu. Klaaralla on ympärillään ihania ihmisiä, joiden kanssa se on tyytyväisempi ja jotka sen seurasta todella nauttivat. En voi muuta kuin toivottaa heille onnea ponin kanssa ja toivoa kuulevani välillä kuulumisia tallilta.
Tässä blogin viimeiset Klaara-kuvat, irtohypytyspäivältä.
Loppujen lopuksi tämä tuli ihan hyvään saumaan, jos näin nyt voi edes sanoa. Olen nimittäin jo kuukauden päivät vuokrannut Klaaran lisäksi toista hevosta, jonka kanssa on mennyt tosi hyvin. Niinpä en tällä kertaa jäänyt aivan tyhjin käsin eikä harmitus ehkä ole niin suuri kuin voisi olla. Tämän uuden hevosen omistaja toivoo, etten hänen hevosestaan täällä julkisesti kirjoittaisi ainakaan toistaiseksi, joten blogin sisältö ja suunta on hyvinkin hakusessa juuri nyt.
Ideoita blogin suhteen saa toki ehdottaa. Julkaisemattomia valokuvia mulla on vielä joitakin (satoja) tallessa, joten varmaan aika valokuvauspainotteiseksi muuttuu tämä homma näin alkuun. Ja tietty kissoista alan varmaan kirjoitella enempi, kun sitä on näköjään vähän toivottukin. (Jos et ole vielä vastannut kissakyselyyn, tee se nyt!) Lifestyle-bloggaajaa musta ei tule ja tuskin sitä moni toivookaan. Ehkä pystyn kirjoittamaan hevosista vielä, vaikkei blogilla päätähteä olisikaan?
Harmi että näin kävi, mutta rohkeutta on osata myös lopettaa leikki kesken, kun se on ajautunut umpikujaan. Kohti seuraavia haasteita! :) Tilanne voisi olla paljon hankalampi ja rankempi, jos kyseessä olisi oma hevonen. Aina ei vaan kaikkien hevosten ja ihmisten kemiat synkkaa, ja niin sen pitää ollakin.
VastaaPoistaAiotko etsiä vielä toisen vuokrattavan tai käydä useammin tällä uudella?
Mitäpä jos kirjoittaisit kissoista ja hevosista yleisestiottaen. Hevosiin tai ratsastukseen liittyviä oivalluksia jne. Tai tekisit ihan vain valokuvausblogin?
Zemppiä joka tapauksessa jatkoon!
Kiitos kannustavasta kommentista! Ihan totta, oman kanssa olisi vaikeampi vastaava tilanne, mutta toisaalta, en usko että olisin Klaaran kaltaista eläintä omaksi ostanutkaan. Vuokrauspuolessa on se helppous. Helppo sitoutua, helppo päästää irti. Ainakin noin käytännönläheisesti, jos ei tunnepuolta lasketa.
PoistaAlunperinkään tarkoitukseni ei ollut vuokrata kahta hevosta. Etsin yhtä itselleni sopivaa hevosta, jonka kanssa harrastaa ja nauttia elämästä. Tunsin, että Klaaran lisäksi tarvitsin tällaisen hevosen, ja nyt kun se löytyi, en koe että tarvitsen enää toista.
Hyviä ideoita kaikki! Samat käyneet itselläkin mielessä ja varmaan noita kaikkia tulen toteuttamaankin. :)
Harmi että ette saaneet hommaa sujumaan Klaaran kanssa.
VastaaPoistaEikö toisesta vuokriksesta saa postailla edes niin, ettei heposen nimeä/ kuvia julkaistaisi täällä? Kiva olisi lukea vaikka vain sellaisia pieniä postauksia, joissa käytäisiin läpi mitä hepon kanssa on puuhittu. Samaan postaukseen sitten vaikka kissoistakin juttua ja niiden kuvia.
Ihan sama minne suuntaan blogi kehittyy, kunhan jotenkin pysyy eläimet mukana. Mitään "päivän vaatetukseni" tyylistä blogia en lukisi :D
Sellaisenkin ajatuksen tässä taannoin omistajalle heitin, että kirjoittaisin mainitsematta oikeita nimiä. En saanut vielä toistaiseksi mitään vastausta enkä halua hoputtaa ja tuputtaa tätä blogiasiaa, sillä loppujen lopuksi olen onnellinen kun vain saan sillä hevosella ratsastaa. :) Tämä kirjoittelu on sitten plussaa, jos se jossain vaiheessa hänestä tuntuu hyvältä ajatukselta.
PoistaHah, sellaista en haluaisi itsekään kirjoittaa. :D
Kurja juttu, mutta turhaanpa sitä päätään hakkaa seinään, kun ei se auta mitään! Onneks sulla on toinen vuorattava, ettei hevosettomaksi tarvi ruveta =)
VastaaPoistaJuuri näin. :)
PoistaMielellään lukisi tietenkin niitä hevosjuttuja, jos onnistut kirjoittamaan niin ettet hermostuta omistajaa ;) Ahaa-elämyksiä tai pohdintaa... Lyhyetkin postaukset olisi kivoja. Jos vaikka jokin hassu juttu tapahtuu kissalle kotona tai jokin kuva, josta haluat kertoa jutun. Kirjotat niin kivasti, että haluaisin lukea blogia jatkossakin :)
VastaaPoistaJoo, täytyy miettiä tarkemmin mitä voin kirjottaa, viittaamatta selkeästi ko. hevoseen/talliin/jne. :) Just enempi niitä omia oivalluksia. Kiva että oot viihtynyt! Toivottavasti jatkossakin. :)
PoistaHei tulipa vastaan osuva blogi ku hevos blogeja lueskelin tässä ja tämä postaus. Mulle kävi vähä samalla tavalla ylläpitohevosen kanssa - vuosi sen kanssa hellusteltii kunnes se tuli mulle ylläpitoon - hevosn nuoruus ja minun kokemattomuus sitte päätyi siihen tilanteesee että pienien tapauksien kautta aloin pelätä ihan hirveänä niin että itkin jo joka kerta kun minun piti hevonen hoitaa (jonka todella hoidin niin kauan että se pääsi uuteen osavampaa kotiin).. No ei hätää 10v hevostelu tauko ei jatkunut tästä seikkailusta huolimatta vaan samalta tallilta jossa yphevonen oli niin sain ihana rautahermon vuokra hevoseksi.
VastaaPoistaPohdin myös kouluttajan kanssa asiaa ja hän todella sai minut myös uskomaan ettei ole heikkoutta ja huonoutta jos uskaltaa tunntustaa etteä ei minä en pärjää tämä hevosen kanssa.
no nyt reipas nuori lv on hyvissä käsissä ja saa sille kuuluvaa koulutusta yms.
ja mulla oikein hieno ratsu jolla voin opetella itsekkin uudestaa ratsastaa...
On hevosten ja ihmisten parhaaksi ettei väkisillä liian pitkää yritetä kun siitä kärsii kaikki.
Itse oli myös yllättynyt että tallikaverit kaikki ymmärsi päätöksen ja sen että uskalsin tunnustaa etten pärjää.
En nyt voi sanoa, että "mukava kuulla" samanlaisia kokemuksia, kun henkilökohtaisesti tiedän miten raskasta tuon läpikäyminen on, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. :) Kiva tietää, etten ole ainoa.
PoistaOon tässä kans tullut siihen tulokseen, että en välttämättä olisi koskaan tullut Klaaran kanssa toimeen missään olosuhteissa, vaikka kuinka olisi yritetty. Jos mietitään ihan ihmisiä keskenään, kaikki ei tule kaikkien kanssa toimeen, kun on niin monia erilaisia persoonia. Ja niin on hevosissakin, niinpä ei ole itsestäänselvyys, että esimerkiksi minä tulisin toimeen minkä tahansa hevosen kanssa. Sen olen tiennyt jo aiemmin, en ehkä vain tässä yhteydessä tajunnut miettiä asiaa tarkemmin. Klaara oli vähänniinkuin jotkut tapaamani ihmiset, joiden kanssa keskustelukin on pään seinään hakkaamista - ei siitä vain tule mitään erilaisuuden takia. Mutta onneksi jokaiselle ihmiselle ja eläimelle löytyy ne omat hyvät tyypit. :) Minä oon nyt sen "omanlaiseni" hevosen löytänyt, ja kuulostaa että niin sinäkin. Kaikkea hyvää teille jatkoon!