Tässä postauksessa esittelen loput
Annin ottamista kuvista heinäkuun lopulta. Ensimmäinen erä löytyy
tästä postauksesta. Samalla ajattelin tehdä pientä päivitystä Klaaran ja mun tämänhetkisistä kuvioista.
Oltiin siis palloilemassa kentällä tuo yksi perjantai ennen arabinäyttelyitä, ja Anni oli mukana tallilla. Olin pitänyt jonkin verran taukoa palloilusta ja tehnyt enemmän seuraamisharjoituksia vapaana, jonka seurauksena tämä seurallinen poni oli kiintynyt ajatukseen kulkea turpa minun takataskussani kiinni. Palloillessa vaadin siltä välillä itsenäistä toimintaa, pitää irrota pois mun luota ja mennä pallolle. Seuraamisessa Klaara oli oppinut, että minulta saa palkkaa, kun pysyy lähellä. Miksi siis juosta pallon perään? Saa sieltäkin, mutta helpompi vaan jäädä ihmisen luo.
Niinpä meidän harjoitukset oli alkuun vähän haparoivia ja kiinnostus palloa kohtaan melko vähäistä, mutta tuli sentään muutama kiva tilannekuva:
Ja kuten kuvista näkee, poni on ihan tyytyväisen oloinen, eikö? No, mitä pidemmän aikaa treenattiin, sitä vastahakoisemmaksi pallon luo hakeutuminen muuttui ja Klaaraa alkoi silminnähden ärsyttää se, että ajan sen pois luotani. Ja lopulta se ärtymys purkautui ns. raivokohtauksena, jossa Klaara jäi paikoilleen hyppimään, heittelemään takapäätään ilmaan mua kohti kerta toisensa jälkeen. Ja mitä minä tein? Hermostuin. Aloin huutaa ja läiskin riimunnarulla maata näyttääkseni, että et ole todellakaan tulossa mun päälleni. Ja mitä Klaara tähän vastasi? Jatkoi entistä hanakammin protestiaan ja oli oikeasti vaarallinen. Eihän siinä mitään käynyt, kun tajusin pysyä kaukana.
Tilanne oli todella pelottava ja tunsin itseni niin avuttomaksi. En saanut sitä mitenkään loppumaan. Lopulta tajusin lopettaa lietsomisen. En tehnyt mitään, eikä silloin tehnyt Klaarakaan. Kiersin kaukaa sen eteen ja ojensin käteni. Poni käveli luokseni äskeisestä vielä selvästi tuohduksissaan, mutta aselepoon myöntyväisenä. Pyysin Klaaraa seuraamaan minua, se tuli rauhassa. Palkkasin sitä leivänpalalla ja jatkoin pallon luokse. Pyysin koskemaan palloon, Klaara tuuppasi sitä, palkkasin. Jatkoin matkaa pyörittäen palloa edessäni, Klaara vierellä, välillä palloa tuupaten. Ja oltiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tähän lopetin, vein Klaaran pois kentältä ja takaisin laitumeen.
Tuon episodin jälkeen olen ollut enemmän tai vähemmän sodassa Klaaran kanssa - tai sitä vastaan. Milloin se venkuroi käytävällä, milloin tekee tuota inhottavaa takapääuhkailua kentällä vapaana... Tai narussa. Meidän välillä vallitsee nyt paha luottamuspula, molemmin puolin. Minä pelkään, että se hyökkää, Klaara taas... Onko sillä vaan teiniuhmaa? Pelkääkö se mua? Eikö se ymmärrä mitä haluan? Vai kaikkia näitä yhdessä?
Tuon kerran jälkeen mulla on ollut pari Lauran pitämää "tuntia" Klaaralla, jotka molemmat meni ihan hyvin, mutta sen ensimmäisen jälkeen mulla oli tämä katastrofi niin tuoreessa muistissa, että rupesin itkemään. Olin täysin neuvoton, toivoton ja koin etten osaa tehdä mitään oikein tämän ponin kanssa. Seuraavalta tunnilta lähdin hymyssäsuin pois.
Sen jälkeen Klaara on ollut muillekin, kentällä ratsastaessa, hankala ja yhteistyökyvytön. Joko se ei liiku ollenkaan, tai sitten se pukittaa. Niinpä meillä on nyt menossa maastoilukausi. Me vuokraajat saadaan ratsastaa vain maastossa tai sitten tehdään maastakäsin. Laura itse kurinpalauttaa Klaaraa kentällä nyt jokusen viikon. Lauran ponihan se on ja hänellä sitä kokemusta ja osaamista nuorten hevosten starttaamisesta on eniten.
Että tällaista meillä. Ei varmaan käy kateeksi kenenkään. Maastossa meillä on kyllä ollut ihan kivaa, kuntoonlaittaessa tosin edelleen niitä ongelmia, että poni ei yksinkertaisesti pysy paikoillaan ja muuta vastaavaa.
Vaikka tämä nyt kuulostaa tien päältä, sitä se ei ole. Tämä on vain kuoppa tiessä. Haluan yhä jatkaa Klaaran kanssa, selvittää nämä vaikeudet ja oppia lisää nimenomaan nuoren hevosen kouluttamisesta. Vuokrahevosta vaihtamalla en pääse ongelmista eroon, saan vain erilaisia ongelmia tilalle.
Tästä päästiinkin hienolla aasinsillalla aiheeseen toinen vuokrahevonen. Kyllä, olen tässä muutamat viikot pimittänyt teiltä lukijoilta tietoa ja vuokrannut samanaikaisesti toista hevosta toiselta tallilta. Valitettavasti sen kanssa en tule jatkamaan enää pitkään, sen verran sekasotkussa ko. hevosen asiat ovat, monesta eri syystä, niinpä tämän enempää infoa hepasta tuskin on tarvetta blogiin laittaakaan.
Mutta toisen vuokrahevosen tulen todennäköisesti etsimään Klaaran rinnalle tässä lähiaikoina. Syy tähän on, että haluan harrastaa monipuolisesti ja rennosti. Klaaran kanssa voi tehdä monia asioita, mutta jokainen tilanne on koulutustilanne ja Klaaran tuntien useimmiten aikamoista kädenvääntöä. Eli jottei minulta menisi maku koko harrastukseen, etsin nyt hieman vanhempaa, jo perusasiat osaavaa hevosta. En vaadi täysin pystyynkuollutta vanhusta, tuo lyhytaikainen vuokriskin on vasta 7v ja ihan vauhdikas eläin. Mutta sellainen rento tyyppi, jonka kanssa voisi harrastella vähän huolettomammin.
Kaksi asiaa, mitä myös olen huomannut kaipaavani ovat opetus ja lännenratsastus. Niinpä jos en nyt löydä toista sopivaa vuokrista - ja vaikka löytäisinkin - saatan aloittaa western-tunnit, mikäli kaikki palaset loksahtavat kohdilleen. Olen kaivannut lajia todella pitkään, tunnen olevani mm. istuntamuistuttelun ym. tarpeessa ja nyt pitää oikeasti päästä puuhaamaan westernin pariin. Unelma olisi löytää westerniä osaava vuokris, jolla saisi käydä tunneilla myös. Mutta autottomana Itä-Helsingin perukoilla asuvana on jokseenkin haastavaa löytää tallia taikka hevosta, sellaista joka tähän hätään olisi minulle hyvä ystävä. Ei muuta kuin peukut pystyyn!
Loppuun vielä vauhdikkaampia kuvia samalta päivältä. Klaara viipotteli välillä palloa karkuun, kun se pitää niin kauheaa ääntä jos se pomppii. :)
Ja jos jollain heräsi aiheesta hyviä neuvoja, omakohtaisia kokemuksia tms. kuulisin niitä todella mielelläni! :)
