22. toukokuuta 2016

Muuttuvat kuviot


Mitä olen oppinut tässä viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana, kun olen teini-iästä aikuisuuteen eri hevosia vuokraillut, on tämä: Vain muutos on pysyvää. Aina se ei ole huono asia.

Tässä kevään mittaan on tullut muutamia muutoksia hevoskuvioihin. Kaikki lähti siitä, kun Titta muutti vapun tienoilla uudelle kotitallilleen Porvooseen. Aluksi pelästyin, että nytkö taas joudun luopumaan ystävästä, johon olen todella kiintynyt. Onneksi minulla on ihana äiti, joka lupautui lainaamaan autoaan kerran viikossa. Pääsen sittenkin käymään yhä Titalla, joskaan en yhtä usein kuin ennen.

Titasta vielä sen verran, että meillä on mennyt tosi mukavasti tämä yhteinen kevät. Kirjoitettuani peloistani maastoiluun liittyen, koin kevättalvella monia onnistumisen hetkiä niin porukassa kuin yksin maastoillen. Koin hetkellistä kontrollin menetystä ja joka kerta sain tilanteen takaisin hallintaan. Tämä tuntuu jopa kohentaneen itseluottamustani sekä hälventäneen hieman pelkoja. Hyvä minä!


Huhtikuussa hyppäsin Topin selkään. Ehdin käydä siellä kaksi kertaa fiilistelemässä, kunnes kuvioihin tuli Vilma. Vilma on 15-vuotias suomenhevostamma, joka asustaa Topin kanssa samalla tallilla. Alkuun Vilman omistaja kaipaili sille ratsastajaa lyhyen lomansa ajaksi, jolloin pääsin kokeilemaan, millaista tamman kanssa on puuhailla ja tykästyin sen nöyrään, yritteliääseen luonteeseen. Tuli puheeksi, että Vilmalle tekisi hyvää liikkua vuokraajan kanssa säännöllisesti. Minulla aikaa ja intoa riittää, joten ilmoittauduin vapaaehtoiseksi.

Eli tällä hetkellä minulla on ikäänkuin kolme vakituista hevosystävää, joiden kanssa puuhata. Titan ja Vilman kanssa kerta viikkoon kumpaakin, Topin kanssa sitten epäsäännöllisemmin, kun sattuu sopimaan. Mainiota tässä Vilma-kuviossa on myös se, että nyt voimme Paulan (Topin omistajan) kanssa halutessamme lähteä yhdessä maastoon.

Ihanteellisinta tietysti olisi, että olisi se yksi ihana hevonen, jonka kanssa saisi kehittyä ja kasvaa yhdessä. Silloin kun se ei ole mahdollista, on hienoa, että on vaihtoehtoja. Tämä vaihtoehto on erittäin hyvä. :)


Tässä vielä pari kuvaa tältä päivältä. Vilman kanssa treenattiin kapsonin käyttöä maasta ja ratsain, ratsailla myös vanhat tutut kuolainsuitset päässä. Ratsastuksen päätteeksi treenattiin laidunkautta varten vihreän syömistä, seurassamme Paula ja Topi.


4 kommenttia:

  1. Onneksi ihan hyviä muutoksia tällä kertaa :) Tule toki joskus mua ja Tuutikkia moikkaamaan Porvoossa käydessäsi :) Ja jos Porvooseen joskus kuvaajaa kaipaat mukaasi, niin mä voin ilmoittautua vapaaehtoiseksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Kiitos tarjouksesta, pidetään ehdottomasti mielessä, varsinkin näillä ihanilla kesäkeleillä. :)

      Poista
  2. Aivan todella kaunis tämä Vilma! <3 Jos voit kertoa, mikä hänen virallinen nimensä on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itseasiassa tiedä, Wilma kaksoisweellä tuolla tallilla lukee joka paikassa. :)

      Poista

Kommentit ja kehitysideat otetaan aina ilolla vastaan! :)