Kesäloma

Kesä. Se tuntuu joka vuosi vetävän yhden jos toisenkin bloggaajan irti näppäimistöstä tavallista pidemmäksi aikaa. Sen lisäksi, ettei ole juuri ollut aikaa kirjoittaa, en ole oikein tiennyt, mistä haluaisin kirjoittaa. Aloitetaan nyt niistä kuulumisista.

Tuikelta kotiuduttuani kesäkuun puolivälissä, ei "loma-arkeni" ollut sen ihmeellisempää. Rentouduin mökillä, tapasin usein siskoani koiria uittaen sekä Tittailin normaalisti. Se iänikuinen sisäreisi meni ja revähti uudestaan lattialla venytellessä, niinpä olen edelleen maastakäsitellyt Tittaa ja vältellyt urheilua.

Sekin on ihan jäänyt mainitsematta että Gabihan osti toisen koiran pääsiäisen aikoihin ja pienestä Leevi-herrasta on joku miljoona kuvaa pentuikänsä eri vaiheista. Olen ollut laiska niitä editoimaan näitä paria huhtikuista otosta enempää. Katsotaan jos tässä koulun alkaessa vaikka inspiroituisin. Gabin omasta blogista löytyy tuoreempiakin kuvia.

Ruffe ja 7-viikkoinen Leevi

Heinäkuussa olin Katariina Alongin kurssilla, jolla harjoiteltiin naksutinkoulutusta sekä muita "pehmeitä" tapoja kommunikoida hevosen kanssa. Kurssi oli todella mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Sen jälkeen maailma näytti erilaiselta, hyvällä että huonolla tavalla.

Heinäkuussa Titan omistaja Anne lomaili ulkomailla pari viikkoa, jolloin minä olin vastuussa tamman liikutuksesta ja hoidosta. Tuolloin Tittaa vaivasivat auki hinkkautuneet korvantaukset, rivi ja niin edelleen, mutta oikealla hoidolla saatiin taas ehjä hevonen. Titta-viikkoinani kävin maastokävelyillä - kerran sain kaverini ja hänen vuokraheppansa naapuritallilta mukaan - juoksutin liinassa sekä irtona, pidin pari ratsastustuntia siskolleni ja varsinkin palloilussa tehtiin isoja harppauksia eteenpäin.

Tätä nykyä Titta kuljettaa palloa hyvinkin itsenäisesti - minun ei tarvitse enää olla ihan vieressä. Lisäksi kokeilimme palloilua ensimmäistä kertaa ratsastajan kanssa. Pyysin Gabia ohjaamaan hevosen kohti palloa, jättäydyin itse taaemmas seuraamaan tilannetta ja jossain vaiheessa Gabi sanoi: "Mä en enää ohjaa enkä pyydä eteenpäin, tää hakeutuu ihan itse pallon perään!" Olin niin tohkeissani, etten tietenkään huomannut videoida tätä virstanpylvästä..

Varjopuolena, Tittaa yhä ahdistaa pallon läheisyys jonkin verran. Sen näkee sen ilmeestä ja kehonkielestä. Siksi mietin toisinaan, ketä varten sitä palloilua tehdään, ja onko Titan ahdistus tarpeellista, tai voisinko jotenkin muuttaa sen asennetta palloa kohtaan. Se jää vielä mietintämyssyyn, tässä kuitenkin videota tuosta kuljettamisesta:

Aika pian Annen kotiuduttua minä puolestani lähdin "reissuun". Tavallaan suhteiden kautta sain kuulla tämän vuoden arabinäyttelyiden järjestyspaikkana toimivan Jatilan tallin tarvitsevan lisää leiriavustajia ratsastusleireilleen. Kerran aikaa oli ja intoa lähteä uuteen seikkailuun, pakkasin kamppeeni ja hyppäsin Mäntsälän junaan. Jatilassa olin avustamassa kaksi leiriä, vuokrausleirin ja yleisleirin, joista jälkimmäinen oli ryhmäkooltaan ennätyssuureksi paisunut: 31 leiriläistä! Nyt voin todellakin sanoa, että olen nähnyt tämän leiribisneksen ääripäät (Tuikella kun leiriläisiä oli se 6 kpl). Jatilassa hevosiakin oli huomattavasti enemmän, jotakin 40-50 yksilön välimaastossa, jolloin itse tilakin oli isompi kaksine kenttineen ja maneeseineen, laitumista puhumattakaan. Tuon jättileirin jälkeen tein tallitöitä yhden viikonlopun verran ja juuri ennen kotiinlähtöä kerkesin näkemään sennuleirin ensimmäisen päivän alkupuoliskon. Mikä ihana rauha: Leiriläisiä oli kaksi! (Kolmas kai saapui myöhemmin..?) Näitä leirielämän mietteitä ja ennen kaikkea kuvia Jatilasta tulee vielä lisää aikanaan.

Barbelinda ja ensimmäisen leirin lopulla syntynyt varsa

Kissanpentu Karvinen

Siinä leirieni välissä oli tietenkin arabinäyttelypäivä. Liityin viime syksynä SAHY:n jäseneksi ja kevätpuolella intouduin lähtemään mukaan näyttelyjärjestelyihin. Perjantai-iltana, kun leiriläiset olivat lähteneet, rakenneltiin telttoja ja systeemejä pihamaille yöhön asti. Itse näyttelyissä pääsin tekemään useampaakin hommaa: Aloitin liikenteenohjauksessa, siirryin siitä kansliaan, jonka ohella myin arpoja ja sopivissa väleissä kuvasinkin vähän. Koitin taas ottaa sekä kuvia että videonpätkiä, joista saisi kivan koosteen, mutta kohtasin ongelmia kameran kanssa. Saa nähdä onko kaikki pätkät niin epätarkkoja, ettei kehtaa käyttää... Kokonaisuudessaan päivä oli pitkä ja raskas, mutta niin sen arvoinen. Kirsikkana kakun päällä tallin oma kasvatti, ihana suloinen Sera-tamma, voitti koko näyttelyn parhaan hevosen tittelin, joka kuulemma menee lähestulkoon aina oriille (ja näissä Suomen näyttelyissä yhdelle tietylle oriille). Aika hieno suoritus tuntihevoselta!

Shayera ox eli Sera sekä kasvattaja-omistaja Liisa Mannermaa

Mohaned Al Shaqab ox

Siinä se loma sitten olikin. Tänään alkoi koulu tuutoroinnilla, uusien opiskelijoiden vastaanottamisella. Lyhyesti kuultiin myös mitä meidän luokalle on syksyn ensimmäisissä jaksoissa luvassa. Innolla odotan ainakin kuvausmatkaa Viron Tarttoon ja siellä kuvatuista kuvista koostettavan näyttelyn järjestämistä. Saapi nähdä millainen tulee mun ihka ensimmäisestä valokuvanäyttelystä!

Jos on jotain toiveita, mistä haluaisitte lukea laajemmin - yllämainituista aihepiireistä tai jostain ihan muusta - heitelkää kommenttia tai sähköpostia. :)