Viikko sitten kävin tallilla maastakäsittelemässä Klaaraa, ja seuraksi mulle lähtivät Jami ja Joakim, joihin tutustuin joitakin vuosia takaperin, samalla tallilla samoja heppoja hoitaessa. Jamilla oli jälleen mukanaan kamera, jolla kuvaili mun ja Klaaran toimia kentällä (kiitos Jami, nää on ihan mahtavia! :). Tuon kerran jälkeen oon kerran tehnyt hyvin samantyyppisiä harjoituksia itekseni ponin kanssa, ja tuntuu että on tapahtunut selvää edistystä.
Tarkoitus oli palloilla. Sillä me aloitettiinkin, ja alkuun Klaara vaikutti siltä, ettei voinut vähempää työnteko kiinnostaa. Sain koko ajan käydä ajamassa sitä kentän laidoilla kasvavalta ruoholta pois eikä se tuntunut kuuntelevan yhtään minkäänlaisia apuja, vaikka kuinka aloin käyttää voimakkaampia eleitä. Jossain vaiheessa se kuitenkin hoksasi, että palloilusta saa leipää, ja yhtäkkiä innostui niin, että lähti kuljettamaan palloa kiihtyvällä vauhdilla kentän poikki. Huutelin sivusta "Hyvä! Pallo! Hyvä! Pallo!" palkitakseni, mutta kehoittaakseni jatkamaan pysähtymättä odottamaan sitä leipäpalasta - sen saisi sitten lopuksi. Klaara alkoi ravata, ja lopulta se itse meni kovempaa kuin pallo, ja päätyi kömpimään sen päältä. Kaikki näytti menevän hyvin, kunnes Klaara nosti takakavionsa pallon päälle, se painui yhä syvemmälle keltaiseen kumiin ja sitten se oli ohi. Pallon lyhyt elämä. Juuri mitään ääntä siitä ei lähtenyt eikä poni reagoinut asiaan mitenkään. Jäi vaan seisoskelemaan, että mitäs seuraavaksi?
Musta on ihanaa, että Klaara on noin lunki, tollaisissa tilanteissa. Tiedän niin monta hevosta, jotka ois saaneet elämänsä sätkyn pelkästään siitä, että pallo olikin yhtäkkiä mahan alla. Kävin noukkimassa raadon ylös ja keksin, että nyt voidaan jatkaa meidän treenihetkeä säkityksen merkeissä. Niinpä näytin pallonjämää Klaaralle, ei ollut moksiskaan. Kosketin sillä sen lapaa, ryntäitä, sitten laitoin selkään, pepun päälle, hivelin sillä mahaa, kiersin jalkojen ympäri... Poni vaan nökötteli paikoillaan, vaikka oli vapaana ja sillä oli mahdollisuus häipyä koska tahansa. Tuntuu, että se ymmärsi, että tämä on jonkinlainen hoitotoimenpide, kuten esim. harjaaminen, ja hoidon aikana pitää olla aloillaan. Sitäpaitsi siitäkin sai leipää! Lopuksi nostin rievun takaisin selkään, siitä hivutin kaulalle ja pikkuhiljaa niskaan, tarkkaillen koko ajan, että se oli Klaaralle ok. Korvatkin sillä sai peittää, ja vasta sitten kun se peitti silmät, vei hevoselta näköaistin pois, tuli epämukavaa. Ja tähänkin Klaara reagoi hyvin lievästi. Se olisi voinut hermostua ja viskata päätään, saadakseen kumirääsyn äkkiä pois päältään. Sen sijaan se lähti kävelemään. Rauhallisesti se käveli ympäriinsä. Ensimmäisellä kerralla se laski päänsä ja sai pudotettua riesan. Toisella kerralla lähdin mukaan ja pyysin sitä äänellä "Seis". Ja kun Klaara pysähtyi, otin heti rievun pois sen päältä ja palkkasin. Olin yllättynyt, että Klaaran sietokyky oli noin laaja ja ekaa kertaa kokeiltuna tämäkin tehtävä onnistui näin loistavasti.
Viimeinen kokeilu oli liberty workin perusteita eli vapaana olevan hevosen kanssa työskentelyä maasta. Pidin Klaaran mukanani äänikomennoilla. Tein käynti-ravi -siirtymisiä, pysähdyksiä, käännöksiä, peruutuksia... Kokeilin laukannostoakin, mutta ne tuntui onnistuvan vain silloin kun Klaaraa sattui huvittamaan - ja useimmiten ne kerrat oli niitä, kun pyysin ravia enkä laukkaa... Joka tapauksessa poni toimi hienosti, vähän oli liikaa palkan perään ja hetkittäin unohtui, ettei mua voikaan jyrätä, mutta näistä huolimatta jaksoi olla kiinnostunut minusta sen houkuttelevan ruohomättään sijaan - ainakin osan ajasta.
Hevosten käsittelystä kihosi vähän aikaa sitten kiinnostava keskustelu tämän postauksen kommentteihin, joiden pohjalta Suvi kirjoitti oman postauksensa. Kommentoidessa sitä, tuli puheeksi se energian käyttö - ja miten minä sitä en osaa käyttää. Ongelmani on se, että kun hevonen ei tee kuten haluan, turhaudun ja suutun tosi nopeasti. Miksi? Se on vain eläin ja tämän pitäisi olla hauskaa. Tajusin, etten ollut edes ajatellut asiaa riittävästi tai juuri ollenkaan, ja tajusin myös miten tärkeää se loppujen lopuksi on. Sillä toisella kerralla, kun Klaaraa käsittelin itsekseni kentällä - palloiltiin ostamallani uudella punaisella pallolla ja tehtiin liberty workia - keskityin positiiviseen energiaan, jättämään sen negatiivisuuden pois itsestäni. Ja Klaara vastasi apuihini, herkemmin, nopeammin. Ei tarvinnut huutaa ja hakata narulla hiekkaa, tarvitsi vain olla määrätietoinen ja tyyni. Sillä kertaa jäi tosi hyvä maku suuhun, ja odotan innolla seuraavaa treenipäivää. :)
Lopuksi Jami otti pari edustuskuvaa Klaarasta suitset päässä. Tässä myös muutama muu kuva Klaarasta siltä päivältä.
Mitä juttuja teillä tehdään maastakäsin?
Ihania kuvia <3
VastaaPoistaMeillä tehdään maastakäsin hommia vähän tilanteesta riippuen, jos hevonen on ollut täysin sika, on vain tavoitteena saada hevonen kuulolle ja keskittymään ihmiseen. Jos taas kyseessä ihan muuten vain maastakäsin päivä, niin tehdään yleensä vain jotain hauskaa hömppäilyä (juostaan ympäri kenttää, tutustutaan kentän reunan jänniin esineisiin yms) :)
Kiitos! Kuulostaa hyvältä just toi että tilanteen mukaan mennään. :) Klaarakin tuntuu nyt hokanneen, että kun olen kentällä tai laitumella, se on töissä, ja se työ voi silti olla hauskaa.
PoistaMeilläpäin teen aika samoja juttuja erään shettiksen kanssa, joka tällä hetkellä on melkein oma, kun olen sitä yrittänyt vähän eteenpäin viedä. Eli pysähdyksiä, väistöjä, ravi-käyntisiirtymisiä teen välillä, jos ei ehdi liikuttaa tai jos on kevyempi pvä.
VastaaPoistaNyt kesällä narussa, sillä ahneella ponilla ei yksinkertaisesti riitä keskittyminen minuun, kun ruohoa on kentän laidalla.. :D Mutta irtona ollaan näitä myös tehty muina vuodenaikoina.
Naksutin on myös otettu käyttöön tän kyseisen ponin kanssa, jotain temppuja oli ajatuksena mielenvirkistykseksi :)
Täytyy vielä palata tuohon arabikurssipostaukseen, josta mulle jäi päällimmäisenä mieleen tää maiskuttelu -juttu. Tallilla, missä käyn apukätenä ahkerasti, on poni joka hälinästä ressaa ja saattaa olla karsinassa äkäinen. Viime kerralla sitten kokeilin tätä maiskuttelu juttua rentouttamiseksi ja lähti toimii :) Opetinkin tän parille nuoremmalle tallitytölle. Tosi hyvä tää maiskuttelu, tätä vinkkiä aioin käyttää jatkossakin! :)
Väistöjä, hyvä kun sanoit. :) Niitä voitas tehdä mekin, varmaan koko kesä ollut lomaa niistä hommista... Hups.
PoistaNaksutin on hyvä, suosittelen lämpimästi! Ite oon pärjännyt pelkällä "hyvä"-sanalla naksahduksen sijaan niin hyvin, etten oo sitä ottanut mukaan, kun ei noissa heppahommissa oo välttämättä aina käsiä vapaana naksauttamaan. Esim. ratsastuksessa. Mutta huvinvuoksi temppuiluun tosi hyvä väline, kissani ovat naksuttimen suuria ystäviä. ;)
Hei ihan mahtava kuulla! Mietinkin, että sillä kurssilla tuli paljon asiaa, josta on varmasti hyötyä muidenkin kaviokkaiden kanssa kuin vain arabien. Täytyypä testata Klaarallakin joku kerta. :)
Nykyisin maastakäsin tulee enää käveltyä alku- ja loppukäynnit. Temppuja tulee tehtyä, kuten kavionnostoa (molemmat etuset), venytykset ja hanskan nosto maasta ihmisen käteen. Ainiin, ja Siman bravuuri: nauraminen (pitää ylähuulta ilmassa kun sanoo "Sima nauraa") :D Mun nettisivulla on kuviakin hanskannnostosta :)
VastaaPoistaHei, hauskoja ideoita! Mietinkin että voisin (jos saan Lauralta luvan) opettaa Klaaran nostamaan esim. hanskan, harjan, raipan tms. maasta. :) Miten toi naurujuttu on sille opetettu?
PoistaKiva blogi! ihanaa että täällä on kissoistakin, rakastan niitä yli kaiken!!!:DD mun blogi: himalajalla.blogspot.com kertoo myös nuoren hevosen koulutuksesta, liitythän lukijaksi halutessasi, olisi kivaa :)
VastaaPoistaKiitos kommentista! Täytyypä käydä kurkkaamassa, minuakin yhä enemmän kiehtova aihe just nuoren kouluttaminen ja hyvä nähdä vähän mitä muut tekee. :)
Poista