Ystäväni suomenhevoset

Hyvät lukijat, saanko esitellä uudehkot ystäväni: suomenhevostammat Pulla (vas.) ja Kukka (oik.). Nämä kaksi lämminhenkistä karvaturpaa kuuluvat ihmisystävälleni Päiville, jonka kotipihatossa Ylöjärvellä olen tänä talvena ehtinyt piipahtaa jo useampaan otteeseen. Viimeisin visiittini reilu viikko sitten oli tähänastisista vauhdikkain: testasimme Kukan kanssa hiihtoratsastusta ja Pullalla peltohumputtelua ilman satulaa. Tällä kertaa kerkesin vihdoin kuvaamaankin ja tässä postauksessa sitten sitä satoa. 

Olen saattanut joskus kirjoittaakin, jopa näillä sanoilla, että en pidä suomenhevosista. Että se rotu ei ole minun mieleeni ja sen edustajat on yleensä tietynlaisia, ei riittävän herkkiä minulle. No, nyt olen ikäänkuin huomaamattani joutunut nämä sanat nielemään tutustuessani paremmin tähän tammaduoon. Kukka ja Pulla ovat mitä ihanimpia hevosia, ja kyllä, he ovat herkkiä! Jotenkin näiden kahden kanssa on hyvin huoleton olo aina puuhastellessa, vaikka Pullaa itseään saattaisi alkaa vähän jännittää. Sillä peltoratsastelukerrallakin Pulla tuumasi pariin otteeseen, että hän nyt juoksee kotiin pois täältä. Ei tietoakaan "perussuokkimaisesta" voimalla vastaan vänkäämisestä, kun ystävällisesti kerroin kääntävällä sekä hidastavalla ohjalla, että me jäämme nyt vielä hetkeksi tänne pellolle. Ja sittenhän me jäätiin, vielä hetkeksi. :) Tässä pari kuvaa minusta tammojen kyydissä:

Ja laukalla kotiin!

Kukka oli pellolla mukana irtoilemassa, toisinaan pelokkaan Pullan tukihenkilönä.

Kukka ja Pulla tosiaan asuvat kylmäpihatoissa laumoissa, ovat kengättömiä, kuolaimettomia ja heidän kanssaan toimitaan aina porkkananpalat vyölaukussa, positiivisesti vahvistaen. Hevosilla on aina mahdollisuus kertoa tai näyttää, jos jokin asia tuntuu epämiellyttävältä tai eivät jotakin halua tehdä, ja heidän toiveitaan myös kuunnellaan aina tilanteen mukaan. Tästä Päivin hevostelun filosofiasta tykkään kovasti ja se poistaa itseltäkin paineita. Yhtäkään hevosta ei ole pakko laittaa voimakeinoin tekemään jotakin, siksi että sille pitää näyttää kuka on pomo. Mitään ei tehdä väkisin. Hevosillakin on hauskempaa, kun ne saavat puuhata ihmisen kanssa, silloin kun ne sitä itse haluavat. 

Päivin ihana pihatto ei tosiaan ole ihan naapurissa minun sijaintiini nähden, joten kohtaamiseni suokittarien kanssa ovat hyvin epäsäännöllisiä ja satunnaisia. Toivon kuitenkin pääseväni mahdollisimman paljon heidän kanssaan puuhailemaan myös tulevaisuudessa. :) Sen verran hyvin tässä porukassa viihdyn! 

 1

 2

 3

4

 5

 6

 7

 8

 9

10

11

 12

 13

 14

15

16

17

 18

 19

 20

21

 22

 23

 24

Mikä kuva pysäytti ja miksi? :)